Joulu 2013

Vietimme tänä vuonna Joulua vanhempieni luona Satakunnan helmessä - Harjavallassa. Lomaan kuului ulkoilua, rentoutumista sekä perinteisten jouluherkkujen nauttimista. Nalan vastuulla oli jääkaapin vartiointi, lattioille tippuneiden ruokien putsaaminen sekä astioiden esipesu... Loppuvuosi ollaankin sitten koko perhe paastolla :) 

Tänä vuonna Nalli sai vain kaksi lahjaa ajallaan, toisen minulta ja toisen vanhemmiltani. Loput lahjoista tuleekin sitten jälkitoimituksena joulun alennusmyynneistä tilattuina. Koska lemmikkitarvikkeet yleensä maksaa melkoisen paljon, olin jo etukäteen päättänyt ostaa kaiken tarpeellisen vasta alennuksesta. Tulipa sitä sitten tilattua kaikennäköistä, kun kerran "halvalla" sai...  

- Jälkiliina - pinkki, tietenkin!

- Mejä-valjaat

 

- kevythäkki näyttelyihin ja nomeen

- dameja

- BOT fleeceloimi 

Kissatkin saivat osansa tästä kulutushysteriasta :)

Tänä vuonna kortit jäivät tekemättä ja joulukuvatkin otettiin vasta joulun jälkeen... Sadekelien masentamana kamera on jäänyt kaappiin, mutta tänään vihdoin innostuin taas hieman kuvailemaan... Alla tämänpäiväistä kuvasatoa!

Joulukuvauksen alussa...

... Ja lopussa...

Valokuvauksesta väsähtänyt tolleri <3

Tunnelmallista Joulua!

Hyödylliset käskyt

En ole koskaan pitänyt räksöttävistä ja huonosti käyttäytyvistä koirista, joten jo ennen Nallin tuloa oli selvää, että se pitää kouluttaa hyvin. Nopeasti laskettuna Nala osaa reilusti yli 50 käskyä... Alla luettelo omasta mielestäni tärkeimmistä käskyistä:

Tänne. Varma luoksetulo on yksi tärkeimmistä koiralle opetettavista käskyistä. Luoksetuloa ei voi opettaa ja vahvistaa liikaa. Lenkeillä Nala saa suurimmaksi osaksi olla vapaana, joten tämä käsky on varmasti tärkein Nalalle opettamamme käsky. On kuitenkin aikoja jolloin käsky jää kuulematta, joten aina silloin tällöin on hyvä palkata ripeästä luoksetulosta.

Odota / Paikka. Jokaisen koiran tulee osata odottaa ja olla paikallaan tarpeen tullen. Odota-käsky on yleisemmin käytössä arkena, esim. kun vien roskia roskakatokseen ja jätän Nalan ulos sen ajaksi odottamaan. Odota käskyä käytän myös TOKOn luoksetulossa. Paikka-käskyä käytän oikeastaan vain TOKOn paikallamakuussa. Näin jälkeenpäin ajateltuna, olisi varmasti ollut helpompaa opettaa Nala niin, ettei mistään käskystä vapaudu ilman vapautusta, jolloin erillistä käskyä paikallaoloon ei edes tarvittaisi. Ehkä petraan tässä seuraavan koiran kanssa :)

Vapaa / Saa mennä. Vapaa-käsky on käytössä TOKOssa ja ulkona. Ulkona silloin, kun vapautan Nalan istumasta vapaaksi (esim. kun pääsee hihnasta vapaaksi). Saa mennä puolestaan on käytössä kun syystä tai toisesta pyydän Nalan viereen kävelemään (esim. suojateiden ylitykset) ja vapautan liikkeestä vapaaksi. Vapaa-käskyssä vaadin lähes aina katsekontaktin, saa mennä on hieman vapaampi vapautus.

Vierellä / Lähellä / Seuraa. Kyllä, kolme käskyä lähes samalle asialle. Ensimmäinen käskyistä on kaikkein löyhin, riittää, että Nala kävelee suunnilleen vieressä. Tätä käskyä jopa Pekka saa käyttää :) Lähellä käsky on täysin NOMEa varten. Tässä käskyssä Nalan tulee kulkea vierellä ilman haistelua, jätättämistä tai edistämistä. Katsekontaktia ei vaadita kummassakaan edellämainitussa. Seuraa-käsky on pyhitetty TOKOON. Siinä tarkoituksena on seurata tiiviisti ja ylläpitää katsekontaktia mahdollisimman hyvin. Seuraa-käskyn kanssa on vielä PALJON tekemistä, varsinkin, kun eräs nimeltämainitsematon ehti sen jo melkein pilata löysillä kriteereillään, ennen kuin tajusin opettaa toisen käskyn arkikäyttöön.

Reuna.  Koska Nala kulkee suurimmaksi osaksi vapaana, olen opettanut sen kävelemään aina samalla puolella tietä jota itsekin kuljen. Välillä jokin haju vetää tien toisellekin puolelle, josta Nala kuitenkin aina palaa pienellä huomautuksella häpeissään takaisin.

Ei mene. Muita koiria tai eläimiä nähdessään Nala katsoo aina kysyvästi 'saanko mennä'. Onneksi tämä käsky riittää muiden eläinten ohittamiseen - kun ne ovat riittävän kaukana ja ehdin ennakoida tilanteen ajoissa. Jostain syystä koirien vapaana ohittaminen (kauempaa) on huomattavasti helpompaa kuin hihnassa. Hihnassa ollessaan Nala aina alkaa vetämään eteenpäin eikä suinkaan koiria kohti. Mahtaako haluta ikävästä tilanteesta nopeammin pois, kun ei kerran tervehtimään pääse?

Jätä. Jätä-käskyllä Nalan pitää jättää kaikki mitä on suuhunsa ehtinyt ottaa - periaatteessa. Todellisuudessa aina näin ei ole, esim. rusakon papanat ehtii yleensä jo kadota mahaan ennen kun ehdin edes reagoida. Tätä pitäisi treenata vielä paljon enemmän, sillä maailma on täynnä erilaisia viripäitä, jotka levittelevät maastoon kaikenlaisia myrkkysyöttejä. Itseasiassa paras olisi, jos koira osaisi jättää kaiken maasta löytämänsä ruuan syömättä kokonaan ilman käskyäkin. Ahneen noutajan kanssa tässä on haastetta, joten pitää vain olla itse skarppina.

Ole hyvä - Käsky, jota käytämme niin ruokailussa, autosta poistumisessa kuin sisääntuloissakin. Sisään ei tulla, autosta ei poistuta eikä ruokailua aloiteta ennen lupaa. Kätevä käsky, sillä myös omat ruuat saavat olla rauhassa, vaikka ne olisivat lattialla.

Maate. Kynsien leikkauksessa, hieronnassa sekä rauhoittumisen yhteydessä (esim. TOKOssa), pyydän Nalaa käymään maate. Tämä käsky on kätevä myös elänlääkärissä, mikäli jotain pitää kylkiasennossa tutkia.

Rauhoitutaan - Käytössä iltaisin, kun Nalalla olisi vielä virtaa lelujen noutamiseen, mutta omistajat ei niitä enää jaksaisi heitellä. Onneksi rauhoittumiseen ei tarvitse montaa kertaa kehoittaa ja suurimmaksi osaksi Nala osaa rauhoittua ilman kehoitustakin.

Nukutaan / nukkumaan.  Kuten nimikin kertoo, käsky on käytössä nukkumaan mentäessä tai viikonloppuaamuisin, kun Nalan sisäinen kello (=nälkä) herättää jo heti seitsemän jälkeen. Tällä kehoituksella saamme yleensä vielä reilun tunnin armonaikaa ennen heräämistä.

Hei hei. Jättäessämme Nalan yksin kotiin, olemme pennusta asti totuttaneet lähtömme näihin sanoihin. Lisäksi jätämme samalla Nalalle myös jotain touhuttavaa (touhupallon, luun tms.), jotta lähdöstämme jäisi koiralle aina positiivinen mielikuva. Jollain tavalla tämä toimintamalli on Nalan kanssa toiminut, sillä Nala ei ole koskaan kärsinyt eroahdistuksesta. Ehkä silläkin on jotain vaikutusta, ettei Nala todellisuudessa koskaan jääkään yksin. Onhan meillä kolme kissaveljeä Nalan seurana aina kotona...

Pissa / Kakka. Tarpeiden teko pyynnöstä on kätevää opettaa, esim. pitkien automatkojen tai eläinlääkärikäyntien varalta...

Pieni lisäys vielä, jottei tekstistä saa sellaista kuvaa, että meillä koira elää pelkässä herran nuhteessa. Kyllä koiran pitää saada olla koira, joten kaikkea sopivassa suhteessa. Nalakin välillä haukkuu, etenkin postista ja ovikellosta pitää ilmoittaa omistajille. Innostuessaa Nala myös välillä hyppii ihmisiä vasten, vaikka tästä tavasta olen yrittänytkin päästä eroon. Kotiin tullessamme saamme Nalalta kuitenkin aina 'halin' ja rutkasti suukkoja, joten ehkä tämä hyppiminenkin on ihan omaa aikaansaannostamme...

Koiraharrastukset

Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että Nalalla on paljon harrastuksia. Jopa enemmän kuin omistajillaan... Tai no, miten sen nyt ottaa. Itse pidän harrastuksia enemmänkin yhteisinä kuin vain koiran harrastuksina :)

Motivoitunut tokoilija?

TOKO. Nala on ihan kelpo koira tokoon. Itseasiassa erittäin hyvä, mikäli minulta kysytään. Nalan vahvuuksia ovat rauhallisuus ja melko voimakas miellyttämishalu. Kuitenkin se jokin vielä puuttuu. Nala haluaa miellyttää ja oppii uusia asioita nopeasti, muttei yksinkertaisesti innostu tästä harrastuksesta juuri ollenkaan. Motivointina olen käyttänyt sekä herkkuja että leluja. Herkut ovat ihan hyviä motivoimaan ahnetta noutajaa, mutta vain jos ne ovat riittävän hyviä. Niillä en kuitenkaan saa Nalan virettä riittävän korkealle. Lisäksi jossain vaiheessa huomasin tunkevani nameja jatkuvalla syötöllä koiran suuhun, vaikka herkkujen määrää olisi jo pikkuhiljaa pitänyt vähentää. Lelun kanssa kierrokset ovat ihan mukavalla tasolla, mutta tällä motivoinnilla Nala väsähtää nopeasti ja keskittymiskyky herpaantuu (etenkin pallon kanssa). Tiedän, että suurin ongelmamme tokossa on tylsä ohjaaja. En vain ole vielä onnistunut löytämään Nalalle optimaalisinta motivointikeinoa ja treenien vireystilaa. Pitkä lenkki ennen tokotreenejä ei sovi Nalalle, muttei täysi lepokaan. Eiköhän näihinkin jokin ratkaisu jossain vaiheessa löydy. Hiljaa hyvä tulee :) Tavoitteena olisi startata alo-ryhmässä tämän talven aikana - mikäli uskallan. Kilpailuhenkisenä ihmisenä en pidä epäonnistumisista, joten mieluummin hion asioita pitkään ja huolella ennen kokeeseen menoa. 

AGILITY. Koiranhankintaa miettiessäni oli agility ainoa harrastus, jota ehdottomasti halusin tulevan koirani kanssa harrastaa. Agilitystä myös Nala nauttii. Jopa niin paljon, että aiemmin niin rauhallista koiraa pitää välillä jopa rauhoitella. Tokon vireystilaongelmista ei agilityssä ole merkkiäkään. Vaikkei Nala varmasti ole ryhmänsä nopein koira, on se kuitenkin Nalaksi erittäin nopea. Nalan pienen koon (ja oman osaamattomuuteni) vuoksi olen päättänyt pitää agilityn pelkkänä hupiharrastuksena, ilman mitään tavoitteita ja paineita. Agilityhalli on paikka, jossa voimme vain hullutella ja unohtaa muiden harrastusten pilkunviilaukset :) Tosin kyllä siitä kieltämättä nauttii, kun koira onnistuu suorittamaan vaikea radan virheettömästi...

NOME. Noutajalle parasta tekemistä on noutaminen, niin myös Nalalle. Noutojuttujen treenaaminen ei vielä vuosi sitten ollut suunnitelmissa ollenkaan. Itseasiassa kipinä treenaamiseen sai alkunsa vasta tänä keväänä UMN:n järjestämällä taipparikurssilla. Lähtökohtana oli, ettei Nala huolinut vieraita dameja juuri ollenkaan, riistoista puhumattakaan. Pikkuhiljaa ja oikeita asioita treenailemalla yhteinen sävel kuitenkin löytyi ja Nalan sisäinen noutaja heräsi henkiin. Edes villeimmissä haaveissani en kuitenkaan uskaltanut toivoa Nalan läpäisevän taipumuskoetta ensimmäisellä kerralla. Kuitenkin kaikkien odotusteni vastaisesti, pieni piiskahäntä yllätti ja sai NOU1 tuloksen jo heti ensimmäisestä kokeestaan. Viimeistään tässä vaiheessa vakuutuin, että juuri noutojuttuihin meidän kannattaa panostaa. Tällä hetkellä treenailemme lähinnä malttia, ohjattua noutoa sekä NOME-seuraamista. Tavoitteena olisi saada perusasiat (eli juurikin nämä edellä mainitut asiat) treenattua kuntoon ensi kevääseen mennessä ja startata myös NOME-B:ssä. Nähtäväksi jää mihin rahkeet riittää :)

MEJÄ. Mejää ollaan treenattu vasta parin hyvin lyhyen verijäljen verran. Potentiaalia myös tämän lajin suhteen on, joten treenejä jatketaan ensi keväänä heti lumien sulettua. 

Kuinka paljon tavaraa yksi koira tarvitsee?

Ajattelin tänään ihan vain nopeasti siivota Nalan tavarat paikoilleen. Noh, ihan nopeasti se ei sitten kuitenkaan käynyt, nimittäin Nalalla on tavaraa todella paljon. Tavaramäärästä huvittuneena päätin samalla kuvata ja postata näistä tuikitärkeistä tavaroista... 

Aloitetaan niistä tärkeimmistä - leluista. Leluja Nalalla on paljon. On monenlaisia palloja ja pehmoleluja, vinkuvia ja ei-vinkuvia. Nala on hyvin tarkka leluistaan. Jokainen niistä saa kyytiä säännöllisin väliajoin, eikä saman lelun kanssa yleensä leikitä peräkkäisinä päivinä. Poikkeuksena ensimmäisessä kuvassa etualalla oleva pallo sekä 'näyttelylelu', joka siis sai nimensä siitä, että ostimme sen Nalan ensimmäisestä virallisesta näyttelystä.

Pallot ovat parasta mitä Nala tietää, minkä vuoksi palloja meiltä löytyy lähes joka repusta ja taskusta. Näitä pyöreitä esineitä Nala noutaisi vaikka maailmanloppuun asti.

Damit

Toko

Seuraavaksi harrastusvälineitä. Ylimmässä kuvassa Nalan damit, joita ei vieläkään taida olla tarpeeksi.  Yhteen damiin löytyy 'lisävarusteena' myös jäniksennahka. Näillä olisi tarkoituksena talven aikana treenailla noutajien metsästyskokeisiin eli nomeen.

Damien alta löytyy tokoon liittyvät 'välineet'. Kotoa löytyy sekä puinen että metallinen toko-kapula, makupalapussukka, tunnistusnoutokapuloita, naksutin, pilli (itseasiassa käytössä vain nomessa) sekä motivointileluja.

Alimmassa kuvassa uusimman harrastuksen, mejän, välineistöä: pyykkipoikia sekä jälkiliina.

Mejä

Sitten Nallin pukumuotia. Vaikka pidänkin koiran pukemista lähinnä naurettavana, on Nalankin kaappiin eksynyt muutama asuste. Syksyn pimeydessä heijastinliivi tai huivi on ihan näppärä varuste. Tosin pimeiltä pyöräilijöiltä nekään eivät suojaa, minkä vuoksi meillä on myös pannassa valo.

Talvimanttelin hankin viime talvena fb:n käytettyjen eläintarvikkeiden kirppikseltä. Paukkupakkasilla sekin on ollut tarpeen. Ehkä koira pärjäisi ilmankin, mutta koska itse pukeudun kuin jääkaudella on parempi mieli jos koirallakin on jotain lämmintä.

Mustan 'Back on track' -verkkoloimen hankin helpottamaan Nalan palautumista kovista fyysisistä suorituksista. Käytössä se on joka yö, vähän kuin yökkärinä... Lumevaikutusta tai ei - se tuntuu auttaneen.

 

Alimpana uusin ostos - kylpytakki. Kyllä, luit oikein: kylpytakki :) Sen ostin talven koirauimalakäyntien varalle... Eipä tarvitse talvella palella märällä turkilla auton takakontissa...



Lisäksi löytyy vielä paljon erilaisia lisäravinteita, tarvikkeita turkinhoitoon, hihnoja sekä puukko (!) raakaruokapötköjen pilkkomiseen. Näin syksyisin pyyhkeitä kuluu ja paljon, kaikkia en jaksanut kuvattavaksi etsiä :) 'Tassuharja' oli ostohetkellä ihan must-hankinta, mutta käytössä se on ollut vain muutamia kertoja ;)

Näyttelyhihna

Kärsinyt puukko

Pyyhkeitä sekä 'tassuharja'

Erilaisia shampoita (mm. ihana mansikkajogurtin tuoksuinen) ja hoitosuihkeita sekä tassuvaha.

Erilaisia harjoja

Valjaat, nahkapanta ja -hihna arkikäyttöön sekä noutajatalutin nomeen.

Monenlaista lisäravinnetta, puhdistusainetta, matolääkkeet sekä kynsisakset.

Matkapullo

Jos pitää rotukoiran hankintahintaa liian korkeana, kannattaa miettiä kaksi kertaa koiran hankintaa. Ainakin meillä ostohinta on ollut vain murto-osa kaikista koiraan liittyvistä kuluista ;)

Maailman paras Nala

Nala ja Mango 5 vko

Yhtään liioittelematta - Nala on täydellinen ensikoira. En tarkoita, että olisimme onnistuneet Nalan koulutuksessa mitenkään poikkeuksellisen hyvin, päinvastoin. Sen kanssa on tehty monia virheitä. Silti siitä on kasvanut yhteiskuntakelpoinen koira. 

Luonteeltaan Nala on aina ollut äärimmäisen kiltti ja herkkä. Se on aina ollut kaikkien koirien kaveri kokoon katsomatta. Vieraisiin ihmisiin Nala suhtautuu välinpitämättömästi - kuten tollerit yleensäkin. Vain läheisimmät ihmiset saavat nauttia Nalan rakkaudenosoituksista. Toisaalta Nalasta löytyy myös tarvittaessa hieman sisukkaampikin puoli, mikä tulee esiin noutopuuhissa.

Pentuaikana en vielä ymmärtänyt miten innokas noutaja Nalassa piileekään. Alunperin noutojutut eivät olleet suunnitelmissa ollenkaan. Itseasiassa, ajatuskin kuolleista eläimistä omassa pakkasessa oli puistattavaa. Kun vihdoin aloimme noutojuttuja treenailemaan, oli kiva huomata miten innoissaan koira niistä olikaan. Noutaja pääsi tekemään sitä mihin se oli jalostettukin. Vaikka Nala on tolleriksi erittäin rauhallinen, noutopuuhissa pinnan alta paljastuu äärimmäisen innokas ja energinen noutaja. Nalan taipumuskokeen arvosteluun on helppo yhtyä:

"Iloisen ja vauhdikkaan kuvan itsestään jättävä koira, joka selviytyy melko vaivattomasti päivän tehtävistä ja näin osoittaa hyviä taipumuksia."

Lokin noutoa

Tärkeimpiä asioita Nalan elämässä ovat pallo, ruoka ja uinti. Vieläpä tuossa järjestyksessä. Parasta on pallon nouto vedestä. Vielä vuosi sitten en olisi uskonut millainen vesipeto Nalasta kuoriutuukaan. Tuolloin Nala ei kahluuta syvemmälle veteen suostunut menemään. Koirauimalan uimaopetuksella myös lälläritolleri saatiin opetettua uimaan.

  

Nala on äärimmäisen hemmoteltu koira. Sillä on oma pakastin täynnä ruokaa ja riistaa. Sen harrastuksissa kipeytyneet lihakset hierotaan säännöllisesti. Koska Nala rakastaa uimista, pääsee se säännöllisesti koirauimalaan. Lisäksi harrastuksia on enemmän kuin tarpeeksi. 

Alkuperäiset periaatteet, kuten "koira ei koskaan tule sohvalle tai sänkyyn" ja "makupaloja ei anneta ruokapöydästä", kuopattiin jo heti alkumetreillä. Sillä sekunnilla kun punakuono astui taloon, kaikki pikkutarkat säännöt unohtuivat. Nala saa mm. maistaa Pekan aamukahvia, esipestä ruoka-astiat, kiehnata sohvalla ja tulla aamuisin sänkyyn. Kaikesta hemmottelusta huolimatta Nala ei kuitenkaan ole pilalle hemmoteltu. Se ei tule kerjäämään pöydän ääreen eikä hyppää sängylle tai sohvalle ilman lupaa. Sillä on ilmiömäinen tapa lukea meistä milloin mikäkin on sallittua, joten pienet lellimiset eivät varmastikaan haittaa. 


Kuten kaikilla koirilla, myös Nalalla on oma pimeä puolensa, johon palaan joskus myöhemmin. 

Syyllinen?

Kuin kissat ja koirat

Useamman henkilön toiveesta, kerron nyt hieman miten meillä Nalan ja kolmen yli 7-vuotiaan kissan yhteiselo sujuu ja miten tähän sopuisaan rinnakkaiseloon päästiin.

Aluksi hieman taustatietoa kissaherroista. Vanhin kissoista (=mustavalkoinen Pörri) on aina ollut äärimmäisen herkkä kaikille muutoksille ja on aikanaan joutunut kahden huskyn hampaisiin. Pörrin muutosvastaisuudesta kertoo paljon se, että aviomieheni Pekan Pörri hyväksyi laumaansa vasta kahdeksan vuoden yhdessä asumisen jälkeen. Tätä ennen Pekka ei voinut koskaan silittää, saati ottaa Pörriä syliin ilman, että korvat menivät luimuun. Keskimmäinen (=pitkäkarvainen Roope) ei voi sietää muita (vieraita) kissoja ja on muutenkin aika tulisieluinen. Nuorin (=oranssivalkoinen Fasu) taas on laiskan lempeä löllykkä. Haasteena siis oli totuttaa kolme hyvinkin erilaista persoonaa uuteen ja energiseen tulokkaaseen.

Muiden neuvoja "uhmaten", päästimme heti ensimmäisenä päivänä kissat tutustumaan ja haistelemaan uutta tulokasta nokatusten. Uskoimme tilanteen pysyvän rauhallisena, joten emme nähneet syytä eristää kissoja ja Nalaa eri huoneisiin silloin kun olimme itse kotona. Työpäivien ajaksi olimme aidanneet keittiön Nalalle ja muu kodista jäi kissojen alueeksi. Kaikista kauhuskenaarioista huolimatta, pojat ja Nala tottuivat toisiinsa erittäin nopeasti. Talon poliisi Pörri kuitenkin näytti Nalalle pariin otteeseen kuka talossa määrää.

Näin jälkeenpäin asiaa miettiessäni, en osaa sanoa yhtä oikeaa tapaa totuttaa kissa ja koira toisiinsa. Luultavasti meillä vain oli hyvä tuuri kissojen sietokyvyn suhteen. Kissat ovat kaikki omia persooniaan ja varmasti joillain yksilöillä tottuminen näin suureen muutokseen kestäisi huomattavasti kauemmin. Olen myös kuullut tapauksista, joissa kissa ei pitkälläkään aikavälillä ole koiraa hyväksynyt. Meillä onneksi kissat yllättivät positiivisesti ja rinnakkaiselo sujuu sopuisasti <3 Itse en jatkossakaan lähtisi eläimiä eristämään toisistaan. Tärkeintä on pitää huolta siitä, että molemmilla on jokin turvallinen paikka mihin vetäytyä lepäämään. Lisäksi on tärkeää pitää huolta kissojen ruokapaikan ja hiekka-astian rauhasta. Ainakin omille kissoilleni hiekka-astia on pyhä paikka ja siellä pitää voida käydä rauhassa ilman mitään ylimääräistä härdelliä.

Tällä hetkellä kissat ja Nala elävät rauhallista rinnakkaiseloa ilman sen suurempia rakkauden tai vihan osoituksia. Pörriin Nalalla on hyvin kunnioittava suhde. Leikkien yhteydessä Nala ei yleensä kohella Pörrin läheisyydessä eikä uskalla hakea leluaan Pörrin läheisyydestä. Myös ruoka jää syömättä, mikäli Pörri haluaa haistella ruuan ensin. Roopen ja Nalan suhde on melko neutraali. Aamuisin Nala käy haistelemassa kaikki pojat ja saa yleensä rutkasti kiehnauksia osakseen. Muuten Roope saa yleensä olla aika rauhassa. Vauhdin yltyessä Roope yleensä hakeutuu omaan rauhaansa saunaan. Fasun kanssa Nala touhuaa eniten. Fasu on ehdottomasti pitkäpinnaisin kissa minkä tiedän. Fasua saa kirputtaa, läpsiä ja näykkiä. Lisäksi Fasun korvat saa pestä ja vastineeksi Fasulta saa kasvopesun (ja pesun jälkeisen puraisun huuleen)... Olenkin tullut siihen tulokseen, että väri yhdistää näitä kavereita. Eivät ne mitään ylimpiä ystäviä ole - vielä. En kuitenkaan yhtään epäile, etteikö näistä joskus vanhuuden päivinä sellaisia tulisi. Alla hieman kuvamateriaali Nalan ja poikien yhteiselosta. Suurin osa kuvista otettu kännykällä, joten laatu on sen mukaista.

Ensimmäinen kohtaaminen Fasun kanssa.

Oranssi yhdistää <3

 

Sopu sijaa antaa

Missä Fasu, siellä Nala.

Välillä myös Roope hyppää viereen.

Pörri tarkistaa Nalan namin.

Hellyyden osoituksia