Kuinka paljon tavaraa yksi koira tarvitsee?

Ajattelin tänään ihan vain nopeasti siivota Nalan tavarat paikoilleen. Noh, ihan nopeasti se ei sitten kuitenkaan käynyt, nimittäin Nalalla on tavaraa todella paljon. Tavaramäärästä huvittuneena päätin samalla kuvata ja postata näistä tuikitärkeistä tavaroista... 

Aloitetaan niistä tärkeimmistä - leluista. Leluja Nalalla on paljon. On monenlaisia palloja ja pehmoleluja, vinkuvia ja ei-vinkuvia. Nala on hyvin tarkka leluistaan. Jokainen niistä saa kyytiä säännöllisin väliajoin, eikä saman lelun kanssa yleensä leikitä peräkkäisinä päivinä. Poikkeuksena ensimmäisessä kuvassa etualalla oleva pallo sekä 'näyttelylelu', joka siis sai nimensä siitä, että ostimme sen Nalan ensimmäisestä virallisesta näyttelystä.

Pallot ovat parasta mitä Nala tietää, minkä vuoksi palloja meiltä löytyy lähes joka repusta ja taskusta. Näitä pyöreitä esineitä Nala noutaisi vaikka maailmanloppuun asti.

Damit

Toko

Seuraavaksi harrastusvälineitä. Ylimmässä kuvassa Nalan damit, joita ei vieläkään taida olla tarpeeksi.  Yhteen damiin löytyy 'lisävarusteena' myös jäniksennahka. Näillä olisi tarkoituksena talven aikana treenailla noutajien metsästyskokeisiin eli nomeen.

Damien alta löytyy tokoon liittyvät 'välineet'. Kotoa löytyy sekä puinen että metallinen toko-kapula, makupalapussukka, tunnistusnoutokapuloita, naksutin, pilli (itseasiassa käytössä vain nomessa) sekä motivointileluja.

Alimmassa kuvassa uusimman harrastuksen, mejän, välineistöä: pyykkipoikia sekä jälkiliina.

Mejä

Sitten Nallin pukumuotia. Vaikka pidänkin koiran pukemista lähinnä naurettavana, on Nalankin kaappiin eksynyt muutama asuste. Syksyn pimeydessä heijastinliivi tai huivi on ihan näppärä varuste. Tosin pimeiltä pyöräilijöiltä nekään eivät suojaa, minkä vuoksi meillä on myös pannassa valo.

Talvimanttelin hankin viime talvena fb:n käytettyjen eläintarvikkeiden kirppikseltä. Paukkupakkasilla sekin on ollut tarpeen. Ehkä koira pärjäisi ilmankin, mutta koska itse pukeudun kuin jääkaudella on parempi mieli jos koirallakin on jotain lämmintä.

Mustan 'Back on track' -verkkoloimen hankin helpottamaan Nalan palautumista kovista fyysisistä suorituksista. Käytössä se on joka yö, vähän kuin yökkärinä... Lumevaikutusta tai ei - se tuntuu auttaneen.

 

Alimpana uusin ostos - kylpytakki. Kyllä, luit oikein: kylpytakki :) Sen ostin talven koirauimalakäyntien varalle... Eipä tarvitse talvella palella märällä turkilla auton takakontissa...



Lisäksi löytyy vielä paljon erilaisia lisäravinteita, tarvikkeita turkinhoitoon, hihnoja sekä puukko (!) raakaruokapötköjen pilkkomiseen. Näin syksyisin pyyhkeitä kuluu ja paljon, kaikkia en jaksanut kuvattavaksi etsiä :) 'Tassuharja' oli ostohetkellä ihan must-hankinta, mutta käytössä se on ollut vain muutamia kertoja ;)

Näyttelyhihna

Kärsinyt puukko

Pyyhkeitä sekä 'tassuharja'

Erilaisia shampoita (mm. ihana mansikkajogurtin tuoksuinen) ja hoitosuihkeita sekä tassuvaha.

Erilaisia harjoja

Valjaat, nahkapanta ja -hihna arkikäyttöön sekä noutajatalutin nomeen.

Monenlaista lisäravinnetta, puhdistusainetta, matolääkkeet sekä kynsisakset.

Matkapullo

Jos pitää rotukoiran hankintahintaa liian korkeana, kannattaa miettiä kaksi kertaa koiran hankintaa. Ainakin meillä ostohinta on ollut vain murto-osa kaikista koiraan liittyvistä kuluista ;)

Maailman paras Nala

Nala ja Mango 5 vko

Yhtään liioittelematta - Nala on täydellinen ensikoira. En tarkoita, että olisimme onnistuneet Nalan koulutuksessa mitenkään poikkeuksellisen hyvin, päinvastoin. Sen kanssa on tehty monia virheitä. Silti siitä on kasvanut yhteiskuntakelpoinen koira. 

Luonteeltaan Nala on aina ollut äärimmäisen kiltti ja herkkä. Se on aina ollut kaikkien koirien kaveri kokoon katsomatta. Vieraisiin ihmisiin Nala suhtautuu välinpitämättömästi - kuten tollerit yleensäkin. Vain läheisimmät ihmiset saavat nauttia Nalan rakkaudenosoituksista. Toisaalta Nalasta löytyy myös tarvittaessa hieman sisukkaampikin puoli, mikä tulee esiin noutopuuhissa.

Pentuaikana en vielä ymmärtänyt miten innokas noutaja Nalassa piileekään. Alunperin noutojutut eivät olleet suunnitelmissa ollenkaan. Itseasiassa, ajatuskin kuolleista eläimistä omassa pakkasessa oli puistattavaa. Kun vihdoin aloimme noutojuttuja treenailemaan, oli kiva huomata miten innoissaan koira niistä olikaan. Noutaja pääsi tekemään sitä mihin se oli jalostettukin. Vaikka Nala on tolleriksi erittäin rauhallinen, noutopuuhissa pinnan alta paljastuu äärimmäisen innokas ja energinen noutaja. Nalan taipumuskokeen arvosteluun on helppo yhtyä:

"Iloisen ja vauhdikkaan kuvan itsestään jättävä koira, joka selviytyy melko vaivattomasti päivän tehtävistä ja näin osoittaa hyviä taipumuksia."

Lokin noutoa

Tärkeimpiä asioita Nalan elämässä ovat pallo, ruoka ja uinti. Vieläpä tuossa järjestyksessä. Parasta on pallon nouto vedestä. Vielä vuosi sitten en olisi uskonut millainen vesipeto Nalasta kuoriutuukaan. Tuolloin Nala ei kahluuta syvemmälle veteen suostunut menemään. Koirauimalan uimaopetuksella myös lälläritolleri saatiin opetettua uimaan.

  

Nala on äärimmäisen hemmoteltu koira. Sillä on oma pakastin täynnä ruokaa ja riistaa. Sen harrastuksissa kipeytyneet lihakset hierotaan säännöllisesti. Koska Nala rakastaa uimista, pääsee se säännöllisesti koirauimalaan. Lisäksi harrastuksia on enemmän kuin tarpeeksi. 

Alkuperäiset periaatteet, kuten "koira ei koskaan tule sohvalle tai sänkyyn" ja "makupaloja ei anneta ruokapöydästä", kuopattiin jo heti alkumetreillä. Sillä sekunnilla kun punakuono astui taloon, kaikki pikkutarkat säännöt unohtuivat. Nala saa mm. maistaa Pekan aamukahvia, esipestä ruoka-astiat, kiehnata sohvalla ja tulla aamuisin sänkyyn. Kaikesta hemmottelusta huolimatta Nala ei kuitenkaan ole pilalle hemmoteltu. Se ei tule kerjäämään pöydän ääreen eikä hyppää sängylle tai sohvalle ilman lupaa. Sillä on ilmiömäinen tapa lukea meistä milloin mikäkin on sallittua, joten pienet lellimiset eivät varmastikaan haittaa. 


Kuten kaikilla koirilla, myös Nalalla on oma pimeä puolensa, johon palaan joskus myöhemmin. 

Syyllinen?

Kuin kissat ja koirat

Useamman henkilön toiveesta, kerron nyt hieman miten meillä Nalan ja kolmen yli 7-vuotiaan kissan yhteiselo sujuu ja miten tähän sopuisaan rinnakkaiseloon päästiin.

Aluksi hieman taustatietoa kissaherroista. Vanhin kissoista (=mustavalkoinen Pörri) on aina ollut äärimmäisen herkkä kaikille muutoksille ja on aikanaan joutunut kahden huskyn hampaisiin. Pörrin muutosvastaisuudesta kertoo paljon se, että aviomieheni Pekan Pörri hyväksyi laumaansa vasta kahdeksan vuoden yhdessä asumisen jälkeen. Tätä ennen Pekka ei voinut koskaan silittää, saati ottaa Pörriä syliin ilman, että korvat menivät luimuun. Keskimmäinen (=pitkäkarvainen Roope) ei voi sietää muita (vieraita) kissoja ja on muutenkin aika tulisieluinen. Nuorin (=oranssivalkoinen Fasu) taas on laiskan lempeä löllykkä. Haasteena siis oli totuttaa kolme hyvinkin erilaista persoonaa uuteen ja energiseen tulokkaaseen.

Muiden neuvoja "uhmaten", päästimme heti ensimmäisenä päivänä kissat tutustumaan ja haistelemaan uutta tulokasta nokatusten. Uskoimme tilanteen pysyvän rauhallisena, joten emme nähneet syytä eristää kissoja ja Nalaa eri huoneisiin silloin kun olimme itse kotona. Työpäivien ajaksi olimme aidanneet keittiön Nalalle ja muu kodista jäi kissojen alueeksi. Kaikista kauhuskenaarioista huolimatta, pojat ja Nala tottuivat toisiinsa erittäin nopeasti. Talon poliisi Pörri kuitenkin näytti Nalalle pariin otteeseen kuka talossa määrää.

Näin jälkeenpäin asiaa miettiessäni, en osaa sanoa yhtä oikeaa tapaa totuttaa kissa ja koira toisiinsa. Luultavasti meillä vain oli hyvä tuuri kissojen sietokyvyn suhteen. Kissat ovat kaikki omia persooniaan ja varmasti joillain yksilöillä tottuminen näin suureen muutokseen kestäisi huomattavasti kauemmin. Olen myös kuullut tapauksista, joissa kissa ei pitkälläkään aikavälillä ole koiraa hyväksynyt. Meillä onneksi kissat yllättivät positiivisesti ja rinnakkaiselo sujuu sopuisasti <3 Itse en jatkossakaan lähtisi eläimiä eristämään toisistaan. Tärkeintä on pitää huolta siitä, että molemmilla on jokin turvallinen paikka mihin vetäytyä lepäämään. Lisäksi on tärkeää pitää huolta kissojen ruokapaikan ja hiekka-astian rauhasta. Ainakin omille kissoilleni hiekka-astia on pyhä paikka ja siellä pitää voida käydä rauhassa ilman mitään ylimääräistä härdelliä.

Tällä hetkellä kissat ja Nala elävät rauhallista rinnakkaiseloa ilman sen suurempia rakkauden tai vihan osoituksia. Pörriin Nalalla on hyvin kunnioittava suhde. Leikkien yhteydessä Nala ei yleensä kohella Pörrin läheisyydessä eikä uskalla hakea leluaan Pörrin läheisyydestä. Myös ruoka jää syömättä, mikäli Pörri haluaa haistella ruuan ensin. Roopen ja Nalan suhde on melko neutraali. Aamuisin Nala käy haistelemassa kaikki pojat ja saa yleensä rutkasti kiehnauksia osakseen. Muuten Roope saa yleensä olla aika rauhassa. Vauhdin yltyessä Roope yleensä hakeutuu omaan rauhaansa saunaan. Fasun kanssa Nala touhuaa eniten. Fasu on ehdottomasti pitkäpinnaisin kissa minkä tiedän. Fasua saa kirputtaa, läpsiä ja näykkiä. Lisäksi Fasun korvat saa pestä ja vastineeksi Fasulta saa kasvopesun (ja pesun jälkeisen puraisun huuleen)... Olenkin tullut siihen tulokseen, että väri yhdistää näitä kavereita. Eivät ne mitään ylimpiä ystäviä ole - vielä. En kuitenkaan yhtään epäile, etteikö näistä joskus vanhuuden päivinä sellaisia tulisi. Alla hieman kuvamateriaali Nalan ja poikien yhteiselosta. Suurin osa kuvista otettu kännykällä, joten laatu on sen mukaista.

Ensimmäinen kohtaaminen Fasun kanssa.

Oranssi yhdistää <3

 

Sopu sijaa antaa

Missä Fasu, siellä Nala.

Välillä myös Roope hyppää viereen.

Pörri tarkistaa Nalan namin.

Hellyyden osoituksia

Uusi aluevaltaus

Tästä se lähtee. Kahden vuoden hauduttelun ja fb-kavereideni tylsistyttämisen jälkeen olen vihdoin päättänyt siirtyä koirakertomuksieni kanssa blogimaailmaan. Ei huolta - kyllä juttuja varmasti vielä fb:n puolellekin riittää. 

Hieman alustusta ensin itsestäni. Olen aina kuvitellut itseni kissaihmiseksi. Tämä kuvitelma kesti noin 26 vuotta, kunnes törmäsin ensimmäiseen tolleriin eli Novascotiannoutajaan. Olin heti ensisilmäyksellä myyty. Noin vuoden ajan seurasin tiiviisti kahden tollerinartun elämää, kunnes vihdoin sain luvan omaan koiraan.

Oli pääsiäinen 2012, kun vihdoin saimme oman pikkuruisen Nalan kotiin. Viereinen kuva on automatkalta Helsingistä Turkuun, jonka aikana Nala lähinnä vain nukkui.




Muutama sananen myös blogin päätähdestä, Hupihännän Cillasta. Tuttavallisemmin Nala, Nalli, Nalamanteri ja Napustin. Nala on ollut pennusta asti äärimmäisen miellyttämishaluinen ja herkkä, mikä on pitänyt ottaa heti alusta asti kouluttamisessa huomioon. Mitkään pakotteet eivät ole Nalan koulutuksessa tulleet kuuloonkaan. Nalan ollessa noin 10 viikkoinen aloitimme sen kanssa 'pentueskarissa' :) Niin hullulta kuin tuo kuulostaakin, ensikoiran omistajille tuo kurssi oli kultaakin arvokkaampi. Muutamien arkitottelevaisuuskurssien lisäksi olemme harrastaneet tokoa ja agilityä sekä tämän kesän aikana myös nomea ja mejää. Tavoitteena olisi joskus uskaltautua kokeisiin ainakin tokossa, nomessa ja mejässä. Sen aika näyttää mihin asti rahkeet riittää :) Ensisijaisesti Nala kuitenkin hankittiin rakkaaksi perheenjäseneksi <3

Lisäksi blogissa satunnaisesti esiintyy Nalan veljet: Pörri, Roope sekä Fasu. Kun Nala tuli taloon, ei ollut epäilystäkään kuka talossa määrää. Kuitenkaan mitään suurempaa draamaa Nallin tulo ei aiheuttanut - onneksi. Talon vanhin herra oli aikanaan ottanut yhteen kahden huskyn kanssa, joten takeita helppoon sopeutumiseen ei ollut. Onneksi Nala kuitenkin mahtui kastraattien reviirille ja nopeasti sulautui osaksi kissalaumaa.

Tässä tämä alustus. Ensikertaan! 
- Suvi