sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Kuulumisia

Pitkästä aikaa taas blogin äärellä. Monesti on pitänyt päivittää kuulumisia, mutta kiireessä postailut aina unohtuu... Blogihiljaisuudesta huolimatta paljon ollaan touhuiltu viime aikoina...Varoituksena siis jo etukäteen, että tiedossa on pitkä postaus!

18.-19.4 olimme rotujärjestön järjestämässä nome-viikonlopussa Loimaalla. Mukavaa treenailua samanhenkisessä seurassa. Kylmästä ilmasta ja huonosti nukutusta yöstä huolimatta viikonloppu oli todella onnistunut. Lauantaina treenasimme ohjauksia ja markkeerauksia. Sunnuntaina ohjelmassa oli hakua. Markkeeraukset ja ohjaukset menivät ihan kivasti, mutta haku on selvästi heikentynyt. Hakutehtävässä myös oman lähetyksen suhteen pitää olla tarkkana, sillä jos "etsi" käsky tulee vähänkin empien, jää Nala pyörimään jalkoihin...


Sanomattakin selvää, että olemme ulkoilleet paljon... Sen lisäksi, että rakastan näitä kotimaisemia rakastan lähiseudun huikeita järviylänköjä <3 Alla viime viikkojen kuvasatoa...

Vaakkoi
Vaakkoi
Harvinaista aamulenkkiseuraa kotimaisemissa (Laajalahdessa)...
Sorlampi

Äitienpäivän aattona kävimme Hyvinkäällä WT-kokeessa. Aamuvirkulla meni poikkeuksellisesti tovi, että sai itsensä aamulla ylös sängystä. Liekö jonkin sortin enne, sillä olisi vain pitänyt jäädä sänkyyn. Koe oli kaikinpuolin suoritettavissa, mutta jostain syystä lähes kaikki tehtävät menivät päin mäntyä. Saldona ALO0, 13 pistettä. Kotimatkalla olin jo valmis heittämään hanskat tiskiin... Nyt pari viikkoa myöhemmin ja muutaman onnistuneen treenin jälkeen olemme kuitenkin taas back in business. Tosin hieman kevyemmällä asenteella. Katsotaan mihin näillä treenimäärillä ja hiukan leppoisammalla asenteella päästään...

Äitienpäivänä lenkkeilimme sekä kotimaisemissa että Nuuksiossa... Aamulla aurinko paistoi Perkkaalla pilvettömältä taivaalta. Lenkin alussa ihmettelin toistuvasti kuuluvaa sumutorven ääntä. Noin kilometrin päässä kotoa syy selvisi - todella sankka sumu.

Ei näy Otaniemeen tällä kertaa...


Valkovuokkojen täyttämä metsä Talin golfkentän vieressä...

Nuuksio
Alla vielä viime viikonlopun maratonlenkkien kuvasatoa ;) Lauantaina teimme aamulenkin tuttuun tapaan Laajalahden maisemissa... Aamupalan jälkeen suuntasimme ravintolapäivän kunniaksi kohti Helsinkiä. Keskustaan asti emme kuitenkaan päässeet ennen vesisadetta ja lopulta päädyimme pitsalle Töölöön. Paikan nimeä en muista, mutta pitsat olivat maukkaita ja mikä parasta - paikka oli avoin myös koirille... Sunnuntaina lenkkeilimme kauniissa Saarijärven maisemissa...

Laajalahti
Laajalahti
Laajalahden kukkaloistoa <3
Haaveilija <3
Cafe Torpanrannan vakioasiakkaat!
Saarijärvi


torstai 7. toukokuuta 2015

Kasvun paikka

Olipa kerran ensikoiran omistaja, joka etsi koiraa ensisijaisesti rakastetuksi perheenjäseneksi. Ei ollut tavoitteita, ei paineita. Vain haave punaturkkisesta possunenästä lenkki- ja harrastuskaveriksi.

Ensimmäisenä vuonna tekeminen oli mukavaa. Hetkellisen mielijohteen seurauksena kuvioihin tuli taiparikurssi, taipparit ja pisteenä i:n päälle NOU1. Kilpailuviettisellä keitti yli. Mukava harrastaminen muuttui enemmän tai vähemmän väkisin vääntämiseksi ja tulosten tuijottamiseksi. Koiran hyvien ominaisuuksien sijaan omistaja yhä useammin ja useammin tuijotti ja harmistui puutteista. Rakas perheenjäsen muuttui menestystä tavoittelevan omistajan pelivälineeksi...

Kuulostaako tutulta?

Mistä tämä kriittinen pohdinta saikaan alkunsa? Noh, kävimme tänään treenailemassa ennen lauantain WT-koetta. Maasto oli paskamaisin, missä olemme koskaan treenanneet - kurainen hakkuuaukea. Nalan kaltaiselle hienohelmalle siis todellinen painajainen. Mitä teki pieni punaturkki? Yritti olosuhteista huolimatta parhaansa! Kaikkine puutteineen Nala suoriutui jokaisesta annetusta tehtävästä omaan tyyliinsä. Aluksi kuralammikot ja risukot kierrettiin ja linjakin oli hiukan hakusessa. Hankalimmissa paikoissa myös damit alkoivat tippua ja palautukset huononivat. Huomasin harmistuvani. Eihän tästä tule mitään...

Kotiin ajaessani tuli paha mieli. Nala oli vinkaissut ryteikössä. Silloin ajattelin vain, että onpa tänään herkkää. Nala kuitenkin äärimmäisen harvoin vinkaisee kivusta. Ryteikköjen sekä lammikoiden kiertäminen oli treeneissä harmittanut, vaikkei siinä ollut mitään uutta. Ainahan Nala on ne kiertänyt. Tänään kuitenkin saimme jumpattua molempien suhteen palautuksia paremmiksi ja lopussa Nala jopa ryömi dami suussaan vaikean risukon ali... Oli monta syytä olla koirasta ylpeä, mutta kun harmittaa niin harmittaa. Kotiin ajaessani kävin eläinkaupassa ja ostin kassin täydeltä herkkuja ja leluja hyvitelläkseni epäreiluja odotuksiani. Onneksi koirat eivät jää murehtimaan menneitä <3

Todennäköisesti Nalan nimen etuliitteeksi ei koskaan tule MVA, TVA, KVA, AVA tai JVA. Eikä tarvitsekaan. Liian usein unohtaa, että vieressä nukkuu maailman rakkain ja lempein koira... Maailman paras Nala <3