torstai 7. toukokuuta 2015

Kasvun paikka

Olipa kerran ensikoiran omistaja, joka etsi koiraa ensisijaisesti rakastetuksi perheenjäseneksi. Ei ollut tavoitteita, ei paineita. Vain haave punaturkkisesta possunenästä lenkki- ja harrastuskaveriksi.

Ensimmäisenä vuonna tekeminen oli mukavaa. Hetkellisen mielijohteen seurauksena kuvioihin tuli taiparikurssi, taipparit ja pisteenä i:n päälle NOU1. Kilpailuviettisellä keitti yli. Mukava harrastaminen muuttui enemmän tai vähemmän väkisin vääntämiseksi ja tulosten tuijottamiseksi. Koiran hyvien ominaisuuksien sijaan omistaja yhä useammin ja useammin tuijotti ja harmistui puutteista. Rakas perheenjäsen muuttui menestystä tavoittelevan omistajan pelivälineeksi...

Kuulostaako tutulta?

Mistä tämä kriittinen pohdinta saikaan alkunsa? Noh, kävimme tänään treenailemassa ennen lauantain WT-koetta. Maasto oli paskamaisin, missä olemme koskaan treenanneet - kurainen hakkuuaukea. Nalan kaltaiselle hienohelmalle siis todellinen painajainen. Mitä teki pieni punaturkki? Yritti olosuhteista huolimatta parhaansa! Kaikkine puutteineen Nala suoriutui jokaisesta annetusta tehtävästä omaan tyyliinsä. Aluksi kuralammikot ja risukot kierrettiin ja linjakin oli hiukan hakusessa. Hankalimmissa paikoissa myös damit alkoivat tippua ja palautukset huononivat. Huomasin harmistuvani. Eihän tästä tule mitään...

Kotiin ajaessani tuli paha mieli. Nala oli vinkaissut ryteikössä. Silloin ajattelin vain, että onpa tänään herkkää. Nala kuitenkin äärimmäisen harvoin vinkaisee kivusta. Ryteikköjen sekä lammikoiden kiertäminen oli treeneissä harmittanut, vaikkei siinä ollut mitään uutta. Ainahan Nala on ne kiertänyt. Tänään kuitenkin saimme jumpattua molempien suhteen palautuksia paremmiksi ja lopussa Nala jopa ryömi dami suussaan vaikean risukon ali... Oli monta syytä olla koirasta ylpeä, mutta kun harmittaa niin harmittaa. Kotiin ajaessani kävin eläinkaupassa ja ostin kassin täydeltä herkkuja ja leluja hyvitelläkseni epäreiluja odotuksiani. Onneksi koirat eivät jää murehtimaan menneitä <3

Todennäköisesti Nalan nimen etuliitteeksi ei koskaan tule MVA, TVA, KVA, AVA tai JVA. Eikä tarvitsekaan. Liian usein unohtaa, että vieressä nukkuu maailman rakkain ja lempein koira... Maailman paras Nala <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti