Kirosana nimeltä Syöpä

Kuten jo edellisessä tekstissäni mainitsin, koirallani Nalalla todettiin noin kuukausi sitten multisentrinen lymfooma eli imusolmukesyöpä.


Tässä hieman tietoa itse syövästä:
Imusolmukesyöpä eli lymfooma on imusolujen eli lymfosyyttien pahanlaatuinen kasvainsairaus. Lymfooma on yksi koirien ja kissojen yleisimmistä kasvainsairauksista ja se saa alkunsa imukudoksesta. Tyypillisimmin kasvain leviää imusolmukkeisiin, pernaan, maksaan ja luuytimeen, mutta se voi levitä tai saada alkunsa mistä tahansa elimestä kuten ihosta, keskushermostosta, luista, sydämestä tai suolistosta.


Sairastuneet eläimet ovat yleensä keski-ikäisiä tai vanhoja, mutta sitä tavataan myös nuorilla koirilla ja kissoilla. Lymfooman oireet riippuvat siitä mihin elimeen kasvain on levinnyt. Koirat ovat kuitenkin usein täysin oireettomia ja ainoa poikkeavuus on suurentuneet imusolmukkeet.


Lymfooma diagnosoidaan muuttuneesta kudoksesta joko ohutneulanäytteellä tai koepalan avulla. Levinneisyys voidaan kartoittaa veri- ja virtsanäytteillä, rintaontelon röntgenkuvilla ja vatsaontelon ultralla. Levinneisyyden ja immunofenotyypin  avulla voidaan arvioida ennustetta, mutta aina täydellinen kartoitus ei ole tarpeen.


Lymfooman ensisijaisena hoitona käytetään solusalpaajia. Hoito koostuu joko yhdestä solusalpaajasta (Doksorubisiini tai lomustiini) tai kolmen eri solusalpaajan yhdistelmästä (vinkristiini, syklofosfamidi, doksorubisiini tai lomustiini) sekä kortisonista.


Yhdistelmähoidossa kutakin solusalpaajaa annetaan koiralle kerran viikossa yhteensä 3 kertaa, mikä jälkeen hoidoista pidetään viikon tauko. Hoitosykli uusitaan yhteensä 4 kertaa eli potilas saa kaiken kaikkiaan 12 hoitoa. Suurin osa koirista vastaa hoitoihin ja niiden oireet poistuvat. Yhdistelmähoidon sijaan voidaan käyttää vain yhtä solusalpaajaa ja hoitoja annetaan yhteensä 5 hoitokertaa 2-3 viikon välein. Hoidot eivät ole yhtä tehokkaita kuin yhdistelmähoito.


Elämänlaatu on yleensä hoitojen aikana hyvää. Tyypillisimpiä sivuoireita ovat ruuansulatuskanavan ärsytys (ruokahaluttomuus, oksentaminen ja ripuli) sekä veren valkosolujen alhainen arvo, jolloin potilaat ovat herkkiä tulehduksille.


Ilman hoitoa potilaat menehtyvät yleensä 1-2 kuukaudessa, yhdistelmähoidolla keskimääräinen elinikä koirilla on noin vuosi, mutta 25 % koirista elää 2 vuotta tai pidempään. Yhden sytostaatin hoidoilla ennuste on noin 9 kuukautta. Kuten ihmisten syövissä, myös koirien lymfoomassa hoitovaste on hyvin yksilöllistä. Potilas saattaa menehtyä keskimääräistä ennustetta huomattavasti aiemmin, toisaalta jotkut potilaat elävät huomattavasti pidempään.


Lähde: Evidensia kotiutusohjeet / Karoliina Autio


Täytyy antaa kaikki propsit Evidensian todella ihanalle Karoliina Autiolle, joka on erikoistunut koirien syöpäsairauksiin. Olisin luultavasti ollut valmis kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin, mutta hän totesi, että levinneisyydestä huolimatta hoidot tulisivat pysymään samoina, eikä suositellut ylimääräisiä tutkimuksia (ultra, röntgen, koepala). Lymfooman immunofenotyyppi selvitettiin PCR-menetelmällä ja saimme tulokseksi B-solu immunofenotyypin lymfooman, jossa on parempi ennuste kuin T-solu immunofenotyypin lymfoomassa. B-solu immunofenotyypin lymfoomassa kolmas sytostaatti on doksorubisiini lomustiinin sijaan. Diagnoosin saatuamme eläinlääkäri kertoi erittäin avoimesti kolmesta eri vaihtoehdosta. Koska ilman hoitoa potilaiden ennuste on yleensä vain 1-2 kk ei hoitamatta jättäminen olisi tullut missään nimessä mieleenikään. Yhden sytostaatin ja yhdistelmähoidon kustannuksien ollessa n. 1400€ vs. n. 3000€ piti taloudellisista asioista keskustella kotona ennen päätöksen tekoa. Hoidot voitiin kuitenkin aloittaa heti doksorubisiinilla, sillä kyseinen sytostaatti on käytössä molemmissa solusalpaajahoidoissa. Asiasta keskusteltuani ja yön yli nukuttuani päädyimme ennusteeltaan parempaan yhdistelmähoitoon ja päätimme murehtia kuluista vasta siinä vaiheessa, kun vakuutuksen katto tulee vastaan.


Nyt Nala on saanut kerran kaikkia kolmea sytostaattia ja päivittäin kortisonia. Jokaisen sytostaatin jälkeen olemme pelänneet mahdollisia sivuoireita, mutta onneksemme Nala vaikuttaa olevan sitkeääkin sitkeämpää tekoa. Toistaiseksi ainoa sivuoire on ollut hieman normaalia väsyneempi askel lenkeillä. Lenkeille lähdetään kyllä mieluusti, mutta Islan kanssa nujuamista Nala ei nyt jaksa. Nalan vaste hoitoihin on ollut erinomainen ja kolmannella hoitokerralla hän sai diagnoosiksi TÄYDELLINEN REMISSI. Tämä ei tarkoita paranemista, joten hoidot jatkuvat suunnitelmien mukaisesti, mutta suunta on oikea!




Ensimmäinen hoitokerta.

Remissio: Potilaan tilan koheneminen ja oireiden lievittyminen. Remissio voi olla joko tilapäinen tai jäädä pysyväksi.

Mitä sitten, kun sinua ei enää ole?

Olen joutunut viime aikoina miettimään otsikon aiheeseen vastausta yhä uudelleen ja uudelleen. Niin, mitä sitten. Minulle nuo koirat ovat vaan niin paljon enemmän kuin pelkkiä koiria. Ne ovat rakkaita perheenjäseniä, jotka auttavat jaksamaan arjen ja kiireen keskellä. Niiden kanssa voin murheiden keskellä vain kadota metsään omiin oloihini, eikä niille tarvitse koskaan selitellä mitään. Riittää, että on vain läsnä. Nämä Koirat ovat todellisia luottoystäviäni.


Syy tähän pohdintaan on Nalalla pari viikkoa sitten diagnosoitu syöpä - multisentrinen III-luokan lymfooma. Diagnoosin varmistuttua tuntui kuin olisin jäänyt junan alle. Miten ihmeessä alle 6-vuotiaalle koiralle voi puhjeta syöpä? Noutajat taitavat elää keskimäärin noin 10-vuotiaiksi. Se on niin lyhyt aika, ettei paljon naurata. Saati, että koira menehtyisi jo paljon nuorempana. Vielä viikko sitten, minulla ei ollut mitään takeita siitä, että Nala eläisi edes jouluun asti.


Minulle tulee tuota koiraa ikävä jo yhdessä päivässä. Miten selviän siitä, kun sitä ei enää ole?

Tiedän, ettei Nala pahimmassa tapauksessa ole kanssamme kuin vain murto-osan siitä ajasta minkä se on tähän asti ollut. Siksi yritän olla jatkossa läsnä mahdollisimman paljon. Silittää sen pieniä korvia, nuuhkia sen tassuja, leikkiä päivittäin ja olla räpläämättä puhelinta, kun olemme ulkona. Haluan painaa mieleeni kaikki pienimmätkin yksityiskohdat tuon lempeän koiran luonteesta - huomionhakuiset kirsulla tökkimiset ja hyppimiset sängyn reunaa vasten. Tahdon muistaa Nalan tavan tulla sänkyyn tai viereen velvollisuuden tunteesta, vaikkei se itse pidä ollenkaan liiasta lääppimisestä ja hellimisestä. Vaikka Nala on lähes aina hirmu rauhallinen, on sillä hellyyttävä tapa innostua tietyistä ihmisistä niin paljon, että sen pitää väkisin päästä heitä halimaan. Tahdon myös aina muistaa sen poikkeuksellisen innostuneisuuden pallon nähdessään ja pään kallistelut kun se kuulee ihmisten keskusteluista itselleen tuttuja sanoja, kuten esim. ruoka tai pallo. Haluan muistaa joka iltaiset raskaat huokaukset, kun  voi vihdoin päivän päätteeksi painaa pään omalle taljalle.

Olen monesti Nalaa katsoessani miettinyt, että miten viisas tuo koira voikaan olla ja pohtinut miten viisaaksi se vielä vanhetessaan muuttuukaan. Onkin todella sydäntäsärkevää ajatella, ettei Nala luultavasti koskaan tule saavuttamaan veteraani-ikää ja näyttämään vanhalta koiralta. Mieluummin silti liian lyhyt yhteinen taival tuon suuren persoonan seurassa, kuin kokonaan ilman.


Muistoissani se pysyy elämässäni aina.

Saanko esitellä - Siipiveikon Ihanainen Isla eli Isla

Yritän taas herätellä itseäni blogin suhteen, joten tässä lyhyt esittely laumamme uusimmasta jäsenestä...

Isla aka Islakki, Iisakki, Peter Pan, Pelle Hermanni, poika nimeltä Päivi ja viimeisimpänä Istvan (don't ask)... Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Isla on syntynyt 6.1.2016 eli täyttää kohta jo 2-vuotta.


Kuten lempinimet antavat jo viitteitä, on Isla varsin eläväinen tapaus. Luonteeltaan tuo veljiensä mittoihin kasvanut poikatyttö on ohjaajapehmeä, vilkas ja erittäin miellyttämisenhaluinen, erinomaista riistaviettiä unohtamatta. Nuorempana tuon ikiliikkujan touhuja sai toisinaan katsoa sydän syrjällään - milloin kaistapää kiipesi jyrkkien kallioiden reunoille ja milloin taas oli tunkemassa kaikkiin mahdollisiin päätä suurempiin koloihin. Suuremmilta haavereilta olemme kuitenkin välttyneet, onneksi.


Siskonsa Nalan kanssa he ovat kuin paita ja peppu. Lähes ensimmäisestä päivästä alkaen kaikki ollaan tehty yhdessä. On ollut mahtavaa nähdä miten paljon lauma merkitsee koiralle. Myös Nalalle tuosta jaloissa pyörivästä naskalihampaasta on tullut todella tärkeä. Tällä kaksikolla on ihan omat juttunsa, joihin ei kissoja eikä aina edes ihmisiä lasketa osaksi.