MEJÄ Eurajoki 3.8.2014

Kävimme testaamassa Nalan jäljestystaitoja Eurajoen metsästyskoirien jäljestämiskokeessa elokuun alussa. Ennen koetta olimme tehneet noin viisi harjoitusjälkeä, joista pisin maksimissaan puolet AVO-luokan jäljestä. Viikonloppu oli paahtavan kuuma, sillä sekä jäljenteko- että koepäivänä lämpötila hipoi 30 astetta ja ilmassa oli ukkosen tuntua. Jäljentekotaidottomana sain onneksi kokeneen ja erittäin ystävällisen opastajan, joka opasti MEJÄ:n saloihin kompassin käytöstä alkaen ;)

Koepäivä alkoi jälkien arvonnalla ja hyvällä tuurilla saimme päivän neljännen jäljen. Itse olin oppaana viimeisellä jäljellä. Laukauksen sieto -testin jälkeen odottelimme lähes neljä tuntia omaa vuoroamme. Lämpötilan kohotessa mielessäni vilisi vain 'kumpa Nala jaksaisi jäljen loppuun asti'. Lisäksi käärme- ja ampparikammoisena toivoin, että välttyisimme käärmeiltä sekä maa-ampiaisilta...

Vaikka jännitin taas kerran ihan liikaa, jäljestys sujui ensikertalaisilta mielestäni hyvin. Nala osaa käyttää nenäänsä hyvin, sen jo nome-jäljestyksestä tiesinkin. Lisäksi Nala jaksaa keskittyä annettuihin tehtäviin riittävästi. Ainoa mitä pelkäsin oli, ettei moottori riitä helteisellä säällä loppuun asti, sillä nenänkäyttö on koiralle todella raskasta. Se mitä en ollut ottanut treeneissä riittävästi huomioon oli vaikeammat maastot. Maastovaikeuksiin AVO1 tuloksen saaminen lopulta ratkesi, sillä jäljellä ollut kaatunut kuusi oli prinsessa-Nalan mielestä mahdoton ylittää. Kuuselle tultua Nala oli jo menossa yli, mutta ilmeisesti jokin oksa tökkäsi ikävästi ja huomasin jo Nalan ilmeestä, ettei se siitä yli enää mene ilman kehoitusta. Koska en saanut koiraa kannustaa niin niinhän siinä sitten kävi, että kuusta kiertäessämme Nala kadotti jäljen ja tuli hukka. Loppujälki sujui kuitenkin ihan kohtalaisesti ja Nala jaksoi onneksi sorkalle asti! Kiva, vaikkakin raskas ja välillä omaa kärsivällisyyttä koetteleva viikonloppu.

Tulos: AVO2, 34 pistettä. Tuomarina Taina Ketola.

Koeselostus:

Koira tutkii alkumakuun, ohjatusti jäljelle. Alkaa pääosin maavainuinen, tarkasti jäljen päällä etenevä rauhallinen työskentely. Ojan ylityksen jälkeen tarkistuslenkki hakkuulla vaihtaa ilmavainuun ja aaltoillen jäljen tuntumassa makuulle, jonka merkkaa, kulma tarkasti. Toisen osuuden alussa pätkä hakkuuta vielä hyvin. Jäljen jatkuessa metsään tulee vastaan kaatuneen kuusen ongelma puun ylityksessä. Jälkeä haetaan oikealta, ohitetaan kuusi ja ylitetään jälki, palataan takaisin ongelmakohtaan, jota ei ratkaista. 1. hukka. Kaksi tarkastuslenkkiä vielä toisen osuuden loppuosuudella, kun maasto muuttuu puistoksi jäljestys on määrätietoista. Makuu merkataan, kulmalla varmistetaan usealla pyörähdyksellä uuden osuuden suunta. Kolmas osuus edetään varmemmin jälkiuran läheisyydessä. Hieman ennen kaatoa kaatuneet kuuset vetävät puoleensa, Nala palaa itsenäisesti suoraan kaadolle, jota nuuhkaisee ja jää kaivamaan loppumakuuta suuremmaksi. Lisää harjoitusta vaikeammissa maastoissa niin itsevarmuus ja tulokset paranevat.

Nome-B Lappeenranta 26.7.2014

Reilu viikko sitten starttasimme Nalan kanssa Nome-B kokeessa Lappeenrannassa. Tuomarina oli taippareista tuttu Tuija Hukkanen, joka jaksaa aina olla yhtä iloinen ja kannustava. Olosuhteet eivät tällä kertaa olleet suotuisat. Tai no, kyllähän sitä omistajan kelpasi yli 30 asteen helteellä varjossa istuskella ja odotella vuoroaan, mutta koiralle jo pelkkä odotus oli rankkaa. Onneksi tuomari oli kuitenkin koetta suunnitellessaan ottanut paahtavan helteen huomioon.

Hotellin ilmastoidussa huoneessa oli hyvä keräillä voimia ennen koetta!

 

Omaa vuoroa odottelemassa...

Ensimmäisenä tehtävänä oli ykkösmarkkeeraus hyvin peitteiseen veteen, jossa kuitenkin etäisyys oli kohtuullinen. Nala järjesti taas ylimääräisiä tykytyksiä arpomalla veteenmenoa, mutta lopulta kuitenkin meni oma-aloitteisesti ja toi lokin lähes käteen asti. Vesinoutojen palautuksissa on vielä parannettavaa, mutta suurin ongelma meillä selkeästi on veteenmeno. Onneksi tästä kuitenkin Nala vielä selviytyi ilman käskyttämistä, sillä olen huomannut, että varsinkin lisäkäskyt paineistavat sitä entisestään.

Markkeeraus 

Toisena tehtävänä oli ohjaus maalla rannan suuntaisesti. Nala selkeästi otti vesimarkkeerauksesta hieman häiriötä enkä meinannut millään saada sitä suoraan sivulleni ohjauksen lähetykseen. Pienen jumppaamisen jälkeen itse linja oli kuitenkin suora ja varis löytyi helposti, vaikka ohjaajan pilli taisi olla tukossa ;) Tällä kertaa noudettavana oli varis, jota Nala ei jostain syystä ensimmäisellä kerralla huolinut. Tietenkin se ensimmäinen riistasta kieltäytyminen osui juuri kokeeseen! Tuomari kuitenkin antoi lähettää koiran vielä uudestaan ja varis sieltä nousi ja palautui käteen.

Ohjaus

Kolmas tehtävä oli selkeästi vaikein; hakuruutu, jonka lähetyspaikka oli suolla. Riistaa löytyi viereisestä metsästä (ilmeisesti fasaani ja varis), suolta (varis), vastapäätä olevalta hakkuualueelta (pupu) sekä lammen poukaman takaa (lokki). Vastaavilla paikoilla emme olleet koskaan treenanneet ja tiesin jo etukäteen, että erilaiset maastojen vaihtelut ovat Nalalle vaikeita. Lisäksi paahtava helle söi koiran vähätkin energiat jo alkutehtävissä. Nala kuitenkin lähti hakuun ja löysi ensimmäisen variksen, mutta jätti noutamatta. Tässä kohtaa kättelimme tuomarin ja tuloksena ALO0. Harmillista, sillä hakuruudun välissä olisi ollut kakkosmarkkeeraus veteen, joka olisi varmasti mennyt ensimmäistä markkeerausta paremmin rannan ollessa jo tuttu. Ei muuta kuin lisää treeniä etenkin variksilla megapalkalla.

Haku 

Koeselostus

WT-koe 6.7.2014

Kävimme viikko sitten SNJ:n WT-kokeessa Tammelan Mustialassa. Ensisijaisesti tarkoituksena oli hakea kokemusta koetilanteesta ja saada uusia tuulia omaan treenaamiseen. Eipä se tuloskaan olisi haitannut, mutta tällä kertaa tuloksena ALO0, pisteitä 36.

Ensimmäisenä tehtävänä oli ykkösmarkkeeraus metsään. Oma töppäys lähetyksessä vähensi hieman pisteitä, mutta koira työskenteli omalla tasollaan ja löysi damin vaivatta ja palautti käteen. Pisteitä tästä 17/20.

Ensimmäisen tehtävän onnistuttua alkoi oma jännitys vihdoin hiukan hellittää. Onneksi, sillä seuraavaa rastia saimmekin odottaa lähes 4 tuntia. Tehtävänä oli yhden koiran walk up, jonka aikana liikkeessä tuli kaksi laukausta. Laukausten jälkeen koira tuli lähettää pellon reunalla olevalle pusikkoalueelle noin 20m päähän, jossa oli kaksi lähihakualuetta. Tehtävä oli ihan suoritettavissa Nalan taidoilla. Ongelmana kuitenkin oli, ettemme olleet käyttäneet pamauksia ohjauksen motivointina. Nala selkeästi odotti jotain tippuvan. Huomattuaan haulin tippuvan aseesta, Nala juoksi ensin linjan vieressä seisovalle ampujalle. Hetken siinä pyörittyään sain Nalan kuitenkin ohjattua taakse oikealle alueelle, mutta jostain syystä nenä ei vaan ollut hommassa mukana eikä se saanut damia ylös, vaikka useampaan otteeseen sain sen oikealle alueelle. Kotiläksyksi erittäin miellyttävä tuomari antoi lähihaun vahvistamisen. Hallinta ja ohjaus olivat kuulemma hyvällä mallilla :) Pisteet kuitenkin 0/20.

Kolmantena rastina oli vesitehtävä, jossa ampuja oli maalla ihan lähetyspaikan vieressä. Dami heitettiin noin 30m päässä olevasta veneestä vesikasvien sekaan. Tiesin jo etukäteen, että tehtävä oli erittäin vaikea Nalalle. Koska emme olisi enää kuitenkaan tuloksille pääseet, päätin ottaa vesirastin vain maltin kannalta. Hyvä niin, sillä Nala tälläkin rastilla hämmentyi aseesta tippuneesta haulista, eikä nähnyt veneestä heitettyä damia ollenkaan. Tämänhetkisillä taidoilla en olisi millään pystynyt ohjaamaan koiraa damille, joten en lähtenyt vesityöskentelyssä epävarmaa koiraa prässäämään. Pisteet siis 0/20.

Viimeisenä rastina oli ohjaus (n. 30m) pitkään heinikkoon. Tällä kertaa pää ja nenä olivat mukana ja Nala selvitti rastin lähes tyylipuhtaasti. Tuomarilta palautteena, että linja voisi olla suorempi. Pisteet 19/20.

Jatkossa treeneissä pitää olla enemmän häiriötä. Lisäksi vesityöskentelyä pitää työstää paljon varmemmaksi. Muuten olen ihan tyytyväinen ensimmäiseen kokeeseemme, sillä helteestä huolimatta Nala jaksoi työskennellä loppuun asti, malttoi odottaa lupaa noutoihin ja oli jälleen kerran hiljaa.

Paras A-ryhmä

Nallilta otettiin verta tolleri-leirillä tollereilla esiintyvien silmäsairausten geenitestiä varten. Tulokset saapuivat mieluisina jo jonkin aikaa sitten...

 

MH-luonnekuvaus

Kävimme tänään Nalan kanssa Riihimäellä Novascotiannoutajat Ry:n järjestämässä MH-luonnekuvauksessa. Ilma ei olisi voinut olla omistajalle parempi, koira parka sen sijaan bikinilookistaan huolimatta oli läkähdyksissä alusta alkaen.

Arviointi:

1a. KONTAKTI. Tervehtiminen - Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen (4)
1b. KONTAKTI. Yhteistyö - Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta (3)
1c. KONTAKTI. Käsittely - Hyväksyy ja ottaa kontaktia (4)

2a. LEIKKI. Leikkihalu - Leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee (3)
2b. LEIKKI. Tarttuminen - Tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista (5)
2c. LEIKKI. Puruote ja taisteluhalu - Tarttuu viiveellä - irrottaa/pitää, ei vedä vastaan (2)

3a. TAKAA-AJO (1) - Ei aloita (1)
3b. TAKAA-AJO (1).Tarttuminen - Ei tartu (1)
3a. TAKAA-AJO (2) - Ei aloita (1)
3b. TAKAA-AJO (2). Tarttuminen - Ei tartu (1)

4. AKTIVITEETTITASO - Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata (2)

5a. ETÄLEIKKI. Kiinnostus - Ei osoita kiinnostusta (1)
5b. ETÄLEIKKI. Uhka/agressio - Ei osoita uhkauseleitä (1)
5c. ETÄLEIKKI. Uteliaisuus - Ei saavu avustajan luo (1)
5d. ETÄLEIKKI. Leikkihalu - Ei osoita kiinnostusta (1)
5e. ETÄLEIKKI. Yhteistyö - Ei osoita kiinnostusta (1)

6a. YLLÄTYS. Pelko - Pakenee enemmän kuin 5 metriä (5)
6b. YLLÄTYS. Puolustus/aggressio - Ei osoita uhkauseleitä (1)
6c. YLLÄTYS. Uteliaisuus - Menee haalarin luo, kun se on laskettu maahan (1)
6d. YLLÄTYS. Jäljelle jäävä pelko - Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla (4)
6e. YLLÄTYS. Jäljelle jäävä kiinnostus - Ei osoita kiinostusta haalariin (1)

7a. ÄÄNIHERKKYYS. Pelko - Pakenee enemmän kuin 5 metriä (5)
7b. ÄÄNIHERKKYYS. Uteliaisuus - Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja seisoo sen vieressä (3)
7c. ÄÄNIHERKKYYS. Jäljelle jäävä pelko - Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä (1)
7d. ÄÄNIHERKKYYS. Jäljelle jäävä kiinnostus - Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan (1)

8a. AAVEET. Puolustus/aggressio - Ei osoita uhkauseleitä (1)
8b. AAVEET. Tarkkaavaisuus - Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja (4)
8c. AAVEET. Pelko - Peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta (5)
8d. AAVEET. Uteliaisuus - Menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois (1)
8e. AAVEET. Kontaktinotto aaveeseen - Torjuu kontaktia (1)

9a. LEIKKI. Leikkihalu - Leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee (3)
9b. LEIKKI. Tarttuminen - Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla (3)

10. AMPUMINEN - Kiinnostuu laukauksista, yleisöstä tms, mutta palaa leikkiin/passiivisuuteen (3)

Video: MH-kuvaus Kiitokset Niinalle kuvauksesta ja Tiinalle editoinnista!

Kyllä tänään oman koiransa tunnisti, vaikka ihan noin voimakkaita pelkoreaktioita en odottanut.  "Pelastautukoon ken voi" on Nalan periaate :D Positiivista kuitenkin oli, etteivät kuvaajat missään vaiheessa huomanneet minkäälaista agressiivisuutta koirassa. Nala myös palautui pelotteista pelkoreaktioihin nähden nopeasti. Lisäksi se, että koira osaa tarpeen tullen rauhoittua on ehdottomasti Nalan positiivisimpia puolia...

Juhannus 2014

Sateisesta ja koleasta säästä huolimatta Juhannuksemme sisälsi runsaasti ulkoilua. Juhannus koiran mieleen siis. Kuvat puhukoot puolestaan.

Kutsuitko?

Karvaton kesäheila :)

Sammaleen päällä on hyvä kieriä itsensä "kuivaksi"...

Juosten seuraavalle uimapaikalle :)

Aina on riittävästi energiaa riehumiseen :)

Ai noita sorsia ei saa hakea?

Sorsaperhe Nuuksiossa

Aamulenkki kotimaisemissa...

Juhannusväsymys :)

Hiljaiseloa

Pahoittelen pitkää blogihiljaisuutta. Viimeaikoina aika on yksinkertaisesti ollut niin kortilla etten ole ehtinyt tai jaksanut kaiken muun ohessa bloggailla. Välillä sitä toivoisi edes yhtä ekstratuntia vuorokauteen, että aika riittäisi kaikkeen.

Vaikka blogissa onkin ollut hiljaista, on koiraharrastusten parissa tapahtunut monenlaista. Touko-kesäkuussa olemme treenailleet säännöllisesti niin nomea kuin tokoakin. 

11.5 kävimme seuraamassa UMN:n järjestämää WT-koetta Raaseporissa. Vaikka alokasluokan tehtävät olivatkin haasteellisia, tajusin, ettemme enää ole niin kaukana starttivalmiudesta kuin olin ajatellut. Hyvänä päivänä saattaisimme päästä jopa tuloksille.

Nalli malttaa seurata muiden koirien suorituksia 11.5.14

18.5 oli UMN:n järjestämä kokopäivän WT-koulutus Klaukkalassa. Kouluttajana alokastason koirakoilla oli Pasi Tikka. Hellettä tuona päivänä taisi olla lähemmäs 25 astetta. Varjopaikkoja ei pellon reunalla ollut, mutta helpotusta kuumuuteen toi oja, johon koirat pääsivät pulahtamaan tarpeen tullen. Päivä oli todella opettavainen. Harjoittelimme ohjauksia (eteen, sivuille, taakse), markkeerauksia pellolla ja ojan yli sekä lähihakua. Taas kerran sain huomata miten vaikeita erilaiset 'maastoesteet' Nalan pääkopalle ovat. Tällä kertaa oja oli taas ylitsepääsemätön. Oja oli juuri sen verran leveä, ettei koira pystynyt sitä hyppäämällä ylittämään, mutta kuitenkin sen verran kapea, ettei siinä ollut juuri uitavaakaan. Lisäksi jyrkät reunat olivat sellaiset, jollaisia emme ole aiemmin treenanneet. Nämä ojan yli markkeeraukset jätimme seuraavaan treenikertaan, sillä veden äärellä jopa yleensä niin hiljainen Nala alkaa ääntelehtiä, mikäli tehtävä on sille 'liian vaikea'.

Nala otti evästauon aikana lyhyet päikkärit.

Nalan epävarman vesityöskentelyn takia olemme nyt "treenanneet" veden äärellä hieman enemmän. Nala tykkää uimisesta ja ui hyvin. Olen kuitenkin huomannut, että se selkeästi paineistuu, mikäli annan sille liikaa käskyjä. Nala ei myöskään ole koira, joka menisi veteen ihan muuten vaan. Viime aikoina olemmekin menneet suurimmaksi osaksi vain hengailemaan veden ääreen. Usein olen vienyt veteen jo etukäteen palloja ja dameja, jotka Nala on saanut noutaa heti havaitessaan, ilman mitään käskyjä. Jo lyhyen ajan sisällä vesityöskentelystä on tullu hieman varmempaa, tosin vieläkin on erilaisia rantoja ja pohjia kokeilematta. 

Alla hieman kuvia uimakoululaisesta. Kuvista ei ihan uskoisi, että veteenmeno on välillä epävarmaa. Ei se olekaan, mikäli sinne pääsee pitkän loikan saattelemana :) Kivikot ja kahluurannat ovatkin sitten toinen juttu.

Eikö se pallo jo lentäis? Tai edes käpy?

Turbovaihde silmään ja menoks!

6.-8.6 oli TOLLERILEIRI, johon osallistuimme Nalan kanssa ensimmäistä kertaa. Paikkana oli hienoilla treenimaastoilla varustettu Himos. Olin ilmoittautunut NOME-ryhmään, ylläri! ;)

Lauantaina koulutuksia oli kaksi: aamupäivällä ja iltapäivällä. Aamupäivällä treenailimme vesimarkkeerauksia sekä ohjauksia. Paikkana oli melko kaislikkoinen, mutapohjainen ranta. Olin ihan varma, että nyt menee mönkään ja ääntä pääsee. Nalapa olikin hiljaa ja työskenteli mielestäni hyvin. Olin todella iloinen, että ihan uudenlainen ranta ei tällä kertaa aiheuttanut suurempia ongelmia. Ei Nala veteen innosta uhkuen mennyt, mutta meni kuitenkin käskystä ja suoriutui tehtävistä, vaikka uiminen kaislikon seassa oli kokeneemmillekin koirille hankalaa. Iltapäivällä treenasimme todella korkeassa heinikossa walk up:ia, jonka aikana tehtiin markkeerauksia ja ohjauksia. Nalalle tämäkin maasto oli ihan uusi tuttavuus ja monet tehtävät olivat aluksi sille heinikon vuoksi liian vaikeita. Tehtäviä kuitenkin helpotettiin ja tälläkin treenikerralla saimme hyviä onnistumisia. Suurin ilonaiheeni oli kuitenkin täysi hiljaisuus sekä se, että jokaisella heitolla Nalan pylly pysyi tiukasti maassa, vaikka koiria juoksi noutoihin vierestä. Lisäksi rankka kaatosade paransi Nalan seuraamista.

Sunnuntaina treenasimme vielä aamupäivällä samassa heinikossa kuin lauantainakin. Tällä kertaa aiheena oli pitkä muistiohjaus pellon päässä olevaan metsään sekä ykkösmarkkeeraus ohjauslinjan viereiseen metsään. Ohjaukset (3 kpl) sujuivat ihan hyvin, tosin aivan viimeisellä kerralla Nala meinasi juosta häiriönä olleelle markkeerauspaikalle. Markkeeraukset tehtiin pienen kumpareen yläosaan, mikä olikin Nalalle aluksi hankala. Tehtävää helpotettiin etäisyyttä lyhentämällä ja sillä saatiinkin koira onnistumaan. Näitä erilaisia 'maastoesteitä' meidän pitää jatkossa treenata enemmän.

Tollerileiri oli kaikinpuolin erittäin positiivinen kokemus! Oli ilo nähdä eritasoisten koirakoiden työskentelyä ja treenata samanhenkisessä porukassa. Lisäksi kouluttajat olivat erittäin iloisia ja kannustavia ja osasivat rakentaa treenit koirien tason mukaan.