keskiviikko 20. elokuuta 2014

MEJÄ Eurajoki 3.8.2014

Kävimme testaamassa Nalan jäljestystaitoja Eurajoen metsästyskoirien jäljestämiskokeessa elokuun alussa. Ennen koetta olimme tehneet noin viisi harjoitusjälkeä, joista pisin maksimissaan puolet AVO-luokan jäljestä. Viikonloppu oli paahtavan kuuma, sillä sekä jäljenteko- että koepäivänä lämpötila hipoi 30 astetta ja ilmassa oli ukkosen tuntua. Jäljentekotaidottomana sain onneksi kokeneen ja erittäin ystävällisen opastajan, joka opasti MEJÄ:n saloihin kompassin käytöstä alkaen ;)

Koepäivä alkoi jälkien arvonnalla ja hyvällä tuurilla saimme päivän neljännen jäljen. Itse olin oppaana viimeisellä jäljellä. Laukauksen sieto -testin jälkeen odottelimme lähes neljä tuntia omaa vuoroamme. Lämpötilan kohotessa mielessäni vilisi vain 'kumpa Nala jaksaisi jäljen loppuun asti'. Lisäksi käärme- ja ampparikammoisena toivoin, että välttyisimme käärmeiltä sekä maa-ampiaisilta...

Vaikka jännitin taas kerran ihan liikaa, jäljestys sujui ensikertalaisilta mielestäni hyvin. Nala osaa käyttää nenäänsä hyvin, sen jo nome-jäljestyksestä tiesinkin. Lisäksi Nala jaksaa keskittyä annettuihin tehtäviin riittävästi. Ainoa mitä pelkäsin oli, ettei moottori riitä helteisellä säällä loppuun asti, sillä nenänkäyttö on koiralle todella raskasta. Se mitä en ollut ottanut treeneissä riittävästi huomioon oli vaikeammat maastot. Maastovaikeuksiin AVO1 tuloksen saaminen lopulta ratkesi, sillä jäljellä ollut kaatunut kuusi oli prinsessa-Nalan mielestä mahdoton ylittää. Kuuselle tultua Nala oli jo menossa yli, mutta ilmeisesti jokin oksa tökkäsi ikävästi ja huomasin jo Nalan ilmeestä, ettei se siitä yli enää mene ilman kehoitusta. Koska en saanut koiraa kannustaa niin niinhän siinä sitten kävi, että kuusta kiertäessämme Nala kadotti jäljen ja tuli hukka. Loppujälki sujui kuitenkin ihan kohtalaisesti ja Nala jaksoi onneksi sorkalle asti! Kiva, vaikkakin raskas ja välillä omaa kärsivällisyyttä koetteleva viikonloppu.

Tulos: AVO2, 34 pistettä. Tuomarina Taina Ketola.

Koeselostus:
Koira tutkii alkumakuun, ohjatusti jäljelle. Alkaa pääosin maavainuinen, tarkasti jäljen päällä etenevä rauhallinen työskentely. Ojan ylityksen jälkeen tarkistuslenkki hakkuulla vaihtaa ilmavainuun ja aaltoillen jäljen tuntumassa makuulle, jonka merkkaa, kulma tarkasti. Toisen osuuden alussa pätkä hakkuuta vielä hyvin. Jäljen jatkuessa metsään tulee vastaan kaatuneen kuusen ongelma puun ylityksessä. Jälkeä haetaan oikealta, ohitetaan kuusi ja ylitetään jälki, palataan takaisin ongelmakohtaan, jota ei ratkaista. 1. hukka. Kaksi tarkastuslenkkiä vielä toisen osuuden loppuosuudella, kun maasto muuttuu puistoksi jäljestys on määrätietoista. Makuu merkataan, kulmalla varmistetaan usealla pyörähdyksellä uuden osuuden suunta. Kolmas osuus edetään varmemmin jälkiuran läheisyydessä. Hieman ennen kaatoa kaatuneet kuuset vetävät puoleensa, Nala palaa itsenäisesti suoraan kaadolle, jota nuuhkaisee ja jää kaivamaan loppumakuuta suuremmaksi. Lisää harjoitusta vaikeammissa maastoissa niin itsevarmuus ja tulokset paranevat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti