tiistai 17. kesäkuuta 2014

Hiljaiseloa

Pahoittelen pitkää blogihiljaisuutta. Viimeaikoina aika on yksinkertaisesti ollut niin kortilla etten ole ehtinyt tai jaksanut kaiken muun ohessa bloggailla. Välillä sitä toivoisi edes yhtä ekstratuntia vuorokauteen, että aika riittäisi kaikkeen.

Vaikka blogissa onkin ollut hiljaista, on koiraharrastusten parissa tapahtunut monenlaista. Touko-kesäkuussa olemme treenailleet säännöllisesti niin nomea kuin tokoakin. 

11.5 kävimme seuraamassa UMN:n järjestämää WT-koetta Raaseporissa. Vaikka alokasluokan tehtävät olivatkin haasteellisia, tajusin, ettemme enää ole niin kaukana starttivalmiudesta kuin olin ajatellut. Hyvänä päivänä saattaisimme päästä jopa tuloksille.

Nalli malttaa seurata muiden koirien suorituksia 11.5.14

18.5 oli UMN:n järjestämä kokopäivän WT-koulutus Klaukkalassa. Kouluttajana alokastason koirakoilla oli Pasi Tikka. Hellettä tuona päivänä taisi olla lähemmäs 25 astetta. Varjopaikkoja ei pellon reunalla ollut, mutta helpotusta kuumuuteen toi oja, johon koirat pääsivät pulahtamaan tarpeen tullen. Päivä oli todella opettavainen. Harjoittelimme ohjauksia (eteen, sivuille, taakse), markkeerauksia pellolla ja ojan yli sekä lähihakua. Taas kerran sain huomata miten vaikeita erilaiset 'maastoesteet' Nalan pääkopalle ovat. Tällä kertaa oja oli taas ylitsepääsemätön. Oja oli juuri sen verran leveä, ettei koira pystynyt sitä hyppäämällä ylittämään, mutta kuitenkin sen verran kapea, ettei siinä ollut juuri uitavaakaan. Lisäksi jyrkät reunat olivat sellaiset, jollaisia emme ole aiemmin treenanneet. Nämä ojan yli markkeeraukset jätimme seuraavaan treenikertaan, sillä veden äärellä jopa yleensä niin hiljainen Nala alkaa ääntelehtiä, mikäli tehtävä on sille 'liian vaikea'.

Nala otti evästauon aikana lyhyet päikkärit.

Nalan epävarman vesityöskentelyn takia olemme nyt "treenanneet" veden äärellä hieman enemmän. Nala tykkää uimisesta ja ui hyvin. Olen kuitenkin huomannut, että se selkeästi paineistuu, mikäli annan sille liikaa käskyjä. Nala ei myöskään ole koira, joka menisi veteen ihan muuten vaan. Viime aikoina olemmekin menneet suurimmaksi osaksi vain hengailemaan veden ääreen. Usein olen vienyt veteen jo etukäteen palloja ja dameja, jotka Nala on saanut noutaa heti havaitessaan, ilman mitään käskyjä. Jo lyhyen ajan sisällä vesityöskentelystä on tullu hieman varmempaa, tosin vieläkin on erilaisia rantoja ja pohjia kokeilematta. 

Alla hieman kuvia uimakoululaisesta. Kuvista ei ihan uskoisi, että veteenmeno on välillä epävarmaa. Ei se olekaan, mikäli sinne pääsee pitkän loikan saattelemana :) Kivikot ja kahluurannat ovatkin sitten toinen juttu.




Eikö se pallo jo lentäis? Tai edes käpy?


Turbovaihde silmään ja menoks!

6.-8.6 oli TOLLERILEIRI, johon osallistuimme Nalan kanssa ensimmäistä kertaa. Paikkana oli hienoilla treenimaastoilla varustettu Himos. Olin ilmoittautunut NOME-ryhmään, ylläri! ;)

Lauantaina koulutuksia oli kaksi: aamupäivällä ja iltapäivällä. Aamupäivällä treenailimme vesimarkkeerauksia sekä ohjauksia. Paikkana oli melko kaislikkoinen, mutapohjainen ranta. Olin ihan varma, että nyt menee mönkään ja ääntä pääsee. Nalapa olikin hiljaa ja työskenteli mielestäni hyvin. Olin todella iloinen, että ihan uudenlainen ranta ei tällä kertaa aiheuttanut suurempia ongelmia. Ei Nala veteen innosta uhkuen mennyt, mutta meni kuitenkin käskystä ja suoriutui tehtävistä, vaikka uiminen kaislikon seassa oli kokeneemmillekin koirille hankalaa. Iltapäivällä treenasimme todella korkeassa heinikossa walk up:ia, jonka aikana tehtiin markkeerauksia ja ohjauksia. Nalalle tämäkin maasto oli ihan uusi tuttavuus ja monet tehtävät olivat aluksi sille heinikon vuoksi liian vaikeita. Tehtäviä kuitenkin helpotettiin ja tälläkin treenikerralla saimme hyviä onnistumisia. Suurin ilonaiheeni oli kuitenkin täysi hiljaisuus sekä se, että jokaisella heitolla Nalan pylly pysyi tiukasti maassa, vaikka koiria juoksi noutoihin vierestä. Lisäksi rankka kaatosade paransi Nalan seuraamista.

Sunnuntaina treenasimme vielä aamupäivällä samassa heinikossa kuin lauantainakin. Tällä kertaa aiheena oli pitkä muistiohjaus pellon päässä olevaan metsään sekä ykkösmarkkeeraus ohjauslinjan viereiseen metsään. Ohjaukset (3 kpl) sujuivat ihan hyvin, tosin aivan viimeisellä kerralla Nala meinasi juosta häiriönä olleelle markkeerauspaikalle. Markkeeraukset tehtiin pienen kumpareen yläosaan, mikä olikin Nalalle aluksi hankala. Tehtävää helpotettiin etäisyyttä lyhentämällä ja sillä saatiinkin koira onnistumaan. Näitä erilaisia 'maastoesteitä' meidän pitää jatkossa treenata enemmän.

Tollerileiri oli kaikinpuolin erittäin positiivinen kokemus! Oli ilo nähdä eritasoisten koirakoiden työskentelyä ja treenata samanhenkisessä porukassa. Lisäksi kouluttajat olivat erittäin iloisia ja kannustavia ja osasivat rakentaa treenit koirien tason mukaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti