Kuulumisia

Pitkästä aikaa taas blogin äärellä. Monesti on pitänyt päivittää kuulumisia, mutta kiireessä postailut aina unohtuu... Blogihiljaisuudesta huolimatta paljon ollaan touhuiltu viime aikoina...Varoituksena siis jo etukäteen, että tiedossa on pitkä postaus!

18.-19.4 olimme rotujärjestön järjestämässä nome-viikonlopussa Loimaalla. Mukavaa treenailua samanhenkisessä seurassa. Kylmästä ilmasta ja huonosti nukutusta yöstä huolimatta viikonloppu oli todella onnistunut. Lauantaina treenasimme ohjauksia ja markkeerauksia. Sunnuntaina ohjelmassa oli hakua. Markkeeraukset ja ohjaukset menivät ihan kivasti, mutta haku on selvästi heikentynyt. Hakutehtävässä myös oman lähetyksen suhteen pitää olla tarkkana, sillä jos "etsi" käsky tulee vähänkin empien, jää Nala pyörimään jalkoihin...

Sanomattakin selvää, että olemme ulkoilleet paljon... Sen lisäksi, että rakastan näitä kotimaisemia rakastan lähiseudun huikeita järviylänköjä <3 Alla viime viikkojen kuvasatoa...

Vaakkoi

Vaakkoi

Harvinaista aamulenkkiseuraa kotimaisemissa (Laajalahdessa)...

Sorlampi

Äitienpäivän aattona kävimme Hyvinkäällä WT-kokeessa. Aamuvirkulla meni poikkeuksellisesti tovi, että sai itsensä aamulla ylös sängystä. Liekö jonkin sortin enne, sillä olisi vain pitänyt jäädä sänkyyn. Koe oli kaikinpuolin suoritettavissa, mutta jostain syystä lähes kaikki tehtävät menivät päin mäntyä. Saldona ALO0, 13 pistettä. Kotimatkalla olin jo valmis heittämään hanskat tiskiin... Nyt pari viikkoa myöhemmin ja muutaman onnistuneen treenin jälkeen olemme kuitenkin taas back in business. Tosin hieman kevyemmällä asenteella. Katsotaan mihin näillä treenimäärillä ja hiukan leppoisammalla asenteella päästään...

Äitienpäivänä lenkkeilimme sekä kotimaisemissa että Nuuksiossa... Aamulla aurinko paistoi Perkkaalla pilvettömältä taivaalta. Lenkin alussa ihmettelin toistuvasti kuuluvaa sumutorven ääntä. Noin kilometrin päässä kotoa syy selvisi - todella sankka sumu.

Ei näy Otaniemeen tällä kertaa...

Valkovuokkojen täyttämä metsä Talin golfkentän vieressä...

Nuuksio

Alla vielä viime viikonlopun maratonlenkkien kuvasatoa ;) Lauantaina teimme aamulenkin tuttuun tapaan Laajalahden maisemissa... Aamupalan jälkeen suuntasimme ravintolapäivän kunniaksi kohti Helsinkiä. Keskustaan asti emme kuitenkaan päässeet ennen vesisadetta ja lopulta päädyimme pitsalle Töölöön. Paikan nimeä en muista, mutta pitsat olivat maukkaita ja mikä parasta - paikka oli avoin myös koirille... Sunnuntaina lenkkeilimme kauniissa Saarijärven maisemissa...

Laajalahti

Laajalahti

Laajalahden kukkaloistoa <3

Haaveilija <3

Cafe Torpanrannan vakioasiakkaat!

Saarijärvi

Kasvun paikka

Olipa kerran ensikoiran omistaja, joka etsi koiraa ensisijaisesti rakastetuksi perheenjäseneksi. Ei ollut tavoitteita, ei paineita. Vain haave punaturkkisesta possunenästä lenkki- ja harrastuskaveriksi.

Ensimmäisenä vuonna tekeminen oli mukavaa. Hetkellisen mielijohteen seurauksena kuvioihin tuli taiparikurssi, taipparit ja pisteenä i:n päälle NOU1. Kilpailuviettisellä keitti yli. Mukava harrastaminen muuttui enemmän tai vähemmän väkisin vääntämiseksi ja tulosten tuijottamiseksi. Koiran hyvien ominaisuuksien sijaan omistaja yhä useammin ja useammin tuijotti ja harmistui puutteista. Rakas perheenjäsen muuttui menestystä tavoittelevan omistajan pelivälineeksi...

Kuulostaako tutulta?

Mistä tämä kriittinen pohdinta saikaan alkunsa? Noh, kävimme tänään treenailemassa ennen lauantain WT-koetta. Maasto oli paskamaisin, missä olemme koskaan treenanneet - kurainen hakkuuaukea. Nalan kaltaiselle hienohelmalle siis todellinen painajainen. Mitä teki pieni punaturkki? Yritti olosuhteista huolimatta parhaansa! Kaikkine puutteineen Nala suoriutui jokaisesta annetusta tehtävästä omaan tyyliinsä. Aluksi kuralammikot ja risukot kierrettiin ja linjakin oli hiukan hakusessa. Hankalimmissa paikoissa myös damit alkoivat tippua ja palautukset huononivat. Huomasin harmistuvani. Eihän tästä tule mitään...

Kotiin ajaessani tuli paha mieli. Nala oli vinkaissut ryteikössä. Silloin ajattelin vain, että onpa tänään herkkää. Nala kuitenkin äärimmäisen harvoin vinkaisee kivusta. Ryteikköjen sekä lammikoiden kiertäminen oli treeneissä harmittanut, vaikkei siinä ollut mitään uutta. Ainahan Nala on ne kiertänyt. Tänään kuitenkin saimme jumpattua molempien suhteen palautuksia paremmiksi ja lopussa Nala jopa ryömi dami suussaan vaikean risukon ali... Oli monta syytä olla koirasta ylpeä, mutta kun harmittaa niin harmittaa. Kotiin ajaessani kävin eläinkaupassa ja ostin kassin täydeltä herkkuja ja leluja hyvitelläkseni epäreiluja odotuksiani. Onneksi koirat eivät jää murehtimaan menneitä <3

Todennäköisesti Nalan nimen etuliitteeksi ei koskaan tule MVA, TVA, KVA, AVA tai JVA. Eikä tarvitsekaan. Liian usein unohtaa, että vieressä nukkuu maailman rakkain ja lempein koira... Maailman paras Nala <3

Kevään merkkejä

Olemme taas ulkoilleet viikonloppuna ahkerasti. Kevät tulee kohisten ja aina kameran mukana ollessa pyrin kuvaamaan kaikkia uusia tulokkaita... Kevät <3

Lauantaina teimme aamulenkin jälleen kotimaisemissa. Ei aina ihan uskoisi, että asumme Turun moottoritien ja kehä 1:sen risteyksessä...

Auringonnousun lisäksi, varhaisissa aamulenkeissä parasta on hiljaisuus. Lintujen laulua kuunnellessa ja tollon touhuja seuratessa omat huolet katoaa - ainakin hetkellisesti...

Varma kevään merkki: kaljuuntuva koira

Kuten blogin kuvista on jo aiemminkin käynyt ilmi, Nala saa ulkoilla 90%:sti vapaana. Jopa niin usein, että vapaana kulkiessaan koira kulkee paremmin kuin hihnassa. Nala ymmärtää, kun ohjeistan kummalla puolella tietä tulee kulkea. Vastaantulijat ohitamme joko niin, että koira kulkee vierellä (jos vastaan tulee koiria tai lapsia) tai vain käskyllä "reunassa". Onneksi Nalaa ei ole koskaan kiinnostanut vieraat ihmiset, joten edes lirkuttelevien ihmisten luokse se ei mene ilman lupaa.

Harmiton jalankulkija

Se oli O R A V A!

Nalli harvoin intoutuu jahtaamaan lintuja tai muita eläimiä, mutta oravat ja mustarastaat ovat Nalan ehdottomia lemppareita. Pesimäaikaan pitääkin olla valppaana, ettei ferrari pääse häiritsemään muita luontokappaleita kohtuuttomasti... 

Talin golfkenttä

Talin golfkenttä Helsingissä on varmasti yksi harvoista, jonne pääsee vapaasti lenkkeilemään - myös koiranomistajat. Talvisin kenttä on kuin suuri koirapuisto, jossa koiranulkoiluttajat kulkevat koirat vapaana ja tapaavat toisiaan. Toivottavasti kaikki ulkoiluttajat osaavat arvostaa sitä, että kenttä on avoinna kaikille ja pitävät omalta osaltaan huolta, että kenttä pysyy siistinä ja koirat käyttäytyvät hyvin.

Kauniin sään innoittamina kävimme lauantaina myös metsälenkillä Sorlammen luontopolulla. Mukana oli myös Aida omistajineen.

Juomatauko

Hepuli

Jälleen kerran oli pakko ottaa siskoksista yhteispotretti. Molemmat, sekä Nala että Aida, ovat jo varsin tottuneita poseeraajia. Reilusti energisemmällä Aidalla on välillä vaikeuksia odottaa palkkaa, varsinkin kun kuvaaja on niin tuhottoman hidas :D Tällä kertaa Aida ehtikin jo nousta makuulta ja oli aikeissa tulla kuvaajalle, mutta istahti käskystä... Hyvin koulutettuja kersoja ;) Nala sen sijaan pysyi paikallaan kuin patsas :D Raukka!

Aamulenkistä huolimatta Nala oli poikkeuksellisen energinen ja siskoilla olikin koko 2,5h lenkin ajan melkoisia paineja ja juoksukisoja käynnissä...

Huh sitä metelin määrää, kun siskot pistävät painiksi... :)

Kunnon painien jälkeen piti hieman levätä... Aida makoili ehkä 10s, Nala hieman kauemmin :)

Lenkin lopussa siskoksilla oli jo kiire autolle...

Tulkaa jo!

Iltalenkki Malminkartanon jätemäelle...

Sunnuntaina lenkkeilimme Helsingin keskuspuistossa... Postauksen ensimmäisen kuvasarjan sammakko ja  sinivuokko on kuvattu siellä. Olin yllättynyt, että sammakot ovat jo tässä vaiheessa kutupuuhissa...

Keskuspuiston maisemia

Huh, tulipa taas pitkä kirjoitus... Ollaan ainakin oltu ahkeria viikonlopun aikana :)

Rally-Toko

Jee. Vihdoin löytyi mammin lapamadolle innostava sisälaji. Tänään alkoi siis pitkään odotettu rally-tokon alkeisryhmä ja kivaa oli! Ennakko-odotuksia ei juurikaan ollut, sillä suurin osa kylteistä oli vielä ihan tuntemattomia eivätkä täysin selvinneet ensimmäisellä lukukerralla. Vaikka tarkoitus on vielä tokoakin jatkaa, oli rally-toko jo heti ensimmäisellä kerralla selkeästi mieluisampaa sekä itselle että koiralle...

Tänään treenasimme käännöksiä, kylteistä luopumista ja kuonon pitämistä irti maasta. Ihan perusjuttuja siis, mutta silti niin hankalia. Seuraaminen ja käännökset ovat ainoa syy miksi emme ole vielä tokossa startanneet, emmekä pääse niitä rally-tokossakaan karkuun. Päinvastoin. Erilaiset käännökset näyttelevät suurta roolia, joten viimeistään tässä vaiheessa ne on hiottava kuntoon. Tästä on varmasti hyötyä myös tokon puolella. Kyltit ja tekonurmen tuoksut vetivät koiraa magneetin lailla, mutta paluu pentuasteen palkkaukseen piti kirsun ylhäällä ja poissa kylteitä...

Kotitreeneihin otin seuraavan viikon teemaksi luonnollisesti käännökset ja koiran eteen tulon. Edellä mainittujen lisäksi päätin aloittaa jo perusasennon ja seuraamisen treenaamista oikealla. Kuulostaa helpolta, mutta heti ensimmäinen ongelma oli keksiä sopivat käskyt näille. Aluksi käytin käskyjä "eteen" ja "oikee", mutta tajusin nopeasti, että nämähän ovat käytössä jo nomessa. Päädyin käskyihin "tähän" (koira siirtyy istumaan eteen), "toinen" (perusasento oikealla) ja "mennään" (seuraaminen oikealla)... Putkiaivoilla meni tovi, että oikea perusasento löytyi... Oikealla seuraaminen meni kohtalaisesti, sillä tätä olemme lenkeillä treenailleet säännöllisesti (toisten koirien ohituksissa)... Käännökset tehdään käskyllä "käännös" sillä "käännytään" on käytössä uinnissa... 

Huh huh, jos ja kun koira oppii kaikki uudet käskyt niin miten hiivatissa minä nämä kaikki jatkossa muistan?!?!

"Tähän"

Aktiiviloma

Olemme viettäneet varsin aktiivista lomaa alkuperäisten suunnitelmien kariutuessa... Olen saanut nauttia pitkistä aamulenkeistä oikein urakalla. Lisäksi olemme treenaneet sekä tokoa että nomea ja sunnuntaina alkaa vihdoin kauan odotettu rallytoko. Varsin koiramainen loma siis jälleen kerran.

Edellispäivänä teimme lenkin stadiin - kevyet 14 km. Ilman ollessa kuin morsian olisi ollut synti olla sisällä. Matkan varrella piipahdimme kantapaikassamme Cafe Torpanrannassa kahvilla... Lounaalla kävimme ravintola Torissa, jossa puolisoni mukaan on kaupungin parhaat burgerit (tähän mennessä). Mukavia ja viihtyisiä paikkoja molemmat ja mikä mahtavinta: molempiin ovat myös nelijalkaiset (hyvin käyttäytyvät) ystävät tervetulleita.

Meilahdessa

Vähän voisin maistaa...

Tollo otti tirsat

"Kevyt" lounas ;)

Tänään heräsimme klo 0600 ja suuntasimme aamulenkille Nuuksioon. Nallilla riitti virtaa ja aiemmin suunniteltu "lyhyt" lenkki venyi lähes kolmeen tuntiin... Metsässä sielu lepää!

Good morning Nuuksio!

Aamuhepuli

Yritin valokuvata kuusentaimia (?), minka aikana Nallin oli pakko tulla esittelemään ja syömään keppiään linssin eteen. Hauska tyyppi, ilmeisesti valokuvaus on loppujen lopuksi ihan kiva juttu - ainakin jos siitä saa palkaksi pallon tai nameja...

Palkka itselle!