sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Herkkis

Nalalla alkoi viikko sitten juoksut vol. 2 ja voi miten sitä voikin juoksut koiraa muuttaa. Normaalisti niin kuuliainen koira mennä viipottaa nyt jatkuvasti kuono maassa ja vasta viidennellä kutsumisella tajuaa, että joku kutsuu. Sitten kyllä tullaan luokse häntä koipien välissä, vaikkei olla edes toruttu :) Tällä viikolla olenkin todennut, että mieluummin menen koiran luokse ja lempeästi kosketan sitä kuin toistan käskyä sen viisi kertaa. 

Lisäksi tiputtelu selkeästi hävettää Nalaa. Raukka parka menee kotonakin kuono maassa ja 'siivoaa' omia jälkiään. Tänään olin hakemassa rättiä siivotakseni pisarat lattialta ja kielsin Nalaa menemästä sottaamaan vereen. Pelkästään sanat ei mene olivat liikaa ja Nala tuli luokseni niin matalana ja anteeksipyytävänä, että ihan sääliksi kävi. 

Tällä hetkellä etenkin Pekan pitää olla varuillaan mistä ja miten Nalaa 'komentaa'. Pekalta riittää tällä hetkellä jo pelkkä katse ja Nala hiipii jo taakseni piiloon :(

 

On Nala aina ollut äärimmäisen herkkä, mutta nyt juoksujen aikaan saa olla todella varovainen miten ja minkälaisella äänensävyllä koiralle puhuu. Ollaankin nyt ihan tarkoituksella pidetty taukoa treeneistä ja lisäksi muutenkin hiukan höllätty säännöissä... Mitä sitten vaikka liikkuminen onkin hidasta eikä kuulo samalla tavalla pelitä, tämä on onneksi ohimenevää. 

Uni maittaa juoksujen aikaan...

Mahtaako tulla niska kipeäksi?


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti