sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Myöhäinen Joulun toivotus...

Joulu tuli ja meni. Olin joulunalusviikolla työmatkalla jenkeissä ja kaikki jouluvalmistelut jäivät viime tippaan. Ihan kuin joskus olisin näissä asioissa ajoissa ;) Niinhän siinä sitten kävi, että joulukorttikuvat tuli otettua, mutta ne jäivät printtaamatta ja lähettämättä. Myöskään blogiin asti en niitä saanut siirrettyä. Näin ollen myöhäinen joulutervehdys kaikille blogin lukijoille. Sentään Uuden Vuoden toivotus ehtii ajoissa!



Itse pidin enemmän kuvasta, jossa Nalalla on hattu päässä. Nalan mielestä koko kuvaussession olisi voinut jättää väliin ja keskittyä lenkillä olennaiseen, nimittäin käpyjen etsimiseen ja kanteluun...

Joulun vietimme rakkaiden sukulaisten parissa Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. Nalan tärkeä tehtävä oli taas pitää huolta, ettei yksikään jääkapin avaus mennyt ohi suun, kirjaimellisesti. Muuten päivät koostuivat ihanista metsälenkeistä maaseudun rauhassa. Näyttäytyipä aurinkokin ihanasti paukkupakkasilla! Turussa Nala pääsi moikkaamaan lapsuudenystäviään: Uunoa, Iinestä, Lunaa ja Veelaa. Uunoa Nala ei ollutkaan nähnyt pitkään aikaan ja olipa punakuono hetken ihmeissään millainen jättiläinen Uunosta (=Leonberg) olikin kasvanut. Eipä vanha tuttu kauaa ihmetyttänyt :) Julkaisukelpoisia kuvia ei joulusta valitettavasti ole, sillä aina jokavuotiseen tapaan jotain jäi kotiin. Tällä kertaa se oli kamera.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Nalmarin lauantai...

Nala on parin viikon ajan kärsinyt naistenvaivoista ja ollut normaalia väsyneempi... Välttääkseni valeraskauden, olen yrittänyt pitää koiran entistä aktiivisempana... Aamun ilme kuitenkin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: "pitääkö meidän nyt tosiaan herätä?" :) Normaalisti pieni punainen kuono on tökkimässä kättä heti kuuden jälkeen...

Herätys klo 7:30
Heti herätyksen jälkeen suuntasimme lenkille Kaitalammen kauniisiin maisemiin...





Pienelle ketulle kävi köpelösti jäiden kanssa, kun se uteliaana meni haistelemaan veden päällä olevaa omituista pintaa... Jää kesti juuri sen verran, että koira oli päässyt jäälle koko painollaa (ja omistaja ehti juuri nähdä tollon touhut). Humps, pää edellä jään läpi veteen... Onneksi jalat ylettyivät pohjaan ja mamma oli lähellä nostamassa hölmistyneen koiran vedestä... 

Varokaa heikkoja jäitä!




"Mammi tuolla on mennyt hirvi... Pakko käydä tsekkaamassa..."

Tuore hirvenjälki

Ei yhtään hullummat lenkkimaastot...



Maailman rakkain koira <3

"Toista kertaa en kyllä jäälle mene..."



Aurinko <3

Lopulta pieni sukeltaja pääsi viltin alle autoon...

"Ollaanko jo kotona?"

Kotiin päästyämme (2h lenkin jälkeen!) virtaa riitti vielä hetkeksi uudella lelulla leikkimiseen... Kunnes tuli väsy...

"Jos vielä vähän leikittäis?"

"Nyt ei enää jaksa..."

Totaaliväsymys!

Väsymystä kesti juuri niin kauan, kunnes alkoi iltapalan valmistelu... Sikanautaa sekä lohta höystettynä eri vitamiineilla, pellavansiemenrouheella ja piimällä, NAM!


"Kuinka kauan voi kestää?"

"Anna jo!"


Täydellä vatsalla uni maittaa!


torstai 16. lokakuuta 2014

WT-koe 5.10.2014

Kävimme reilu viikko sitten testaamassa taitojamme WT-kokeessa Sipoossa. Tuomareina olivat Anu Mikkola (ylituomari) sekä Pekka Uusimäki, molemmat äärimmäisen miellyttäviä ja kannustavia. Suosittelen! Itse koe oli hyvin suunnilteltu ja kaikin puolin suoritettavissa. Eli ei mitään turhia kikkailuja ainakaan alo-luokassa. Lisäksi kokeen jokaisessa rastissa oli aina kaksi noudettavaa, joten vaikka toinen dami olisikin jäänyt hävöksiin ei koko tehtävä mennyt nollille!!! Pitkät odottelut sekä jäätävän kylmä tuuli kuitenkin aiheuttivat taas kerran hieman närkästystä eikä kokeen jälkeen ollut mitään muuta toivetta kuin päästä KUUMAAN saunaan :)

Ensimmäinen rasti (Anu) oli kaksi ykkösmarkkeerausta, joista toinen tippui n. 25m  päähän pajun taakset ja toinen n. 35m päähän liejuisen pelto-osuuden taakse. Ihan simppeli tehtävä, MUTTA...
Ensimmäiselle markkeeraukselle Nala meni suoraviivaisesti, otti damin ja lähti palauttamaan... Noin parin metrin päässä minusta, koira kyykistyi pissalle ja dami putosi maahan. Pisteet nollille. NOTE TO SELF: Älä lähde kokeilemaan koiran nesteytystä millään ihmeaineilla ennen koetta, jos et sitten ymmärrä pissattaa koiraa riittävän usein ennen koetusta!
Toiselle markkeeraukselle Nala odotetusti meni kierrellen ja kaarrellen. Eli kiersi markkeeraukselle lammikon toiselta puolelta ja lähti palauttamaan toiselta puolelta, tällä kertaa käteen asti. Tuomarilta kommentti: "Sääli, koira osaa markkeerata hyvin, MUTTA koiran pitäisi mennä markkeeraukselle suoraviivaisesti, vaikka edessä olisi millainen kurapelto..." Pisteitä tästä 5/10. NOTE TO SELF: Seuraavan koiran kohdalla älä opeta sitä karttamaan kuraa ja vettä, vaikka se helpottaisikin arkielämää...

Toisella rastilla (Anu) tuli aluksi ohjauksen motivointilaukaus edellisen tehtävän markkeerauspaikalle (pajun taakse), jonka aikana koirakko seisoi sivuttain (motivointi ohjaajasta oikealla). Motivointilaukauksen jälkeen lähdettiin kävelemään, minkä aikana tuli laukaus ja markkeeraus pellolle n. 45m päähän. Tällä kertaa Nala juoksi suoraan damille ja palautti käteen. Ohjauksessa (etäisyys n. 30m) lähdin tarkoituksella ohjaamaan hieman liikaa vasemmalle, jotta saisin Nalan pienemmän pusikon ohi. Alussa ohjaus meni todella hyvin: Nala pysähtyi heti pillityksestä ja lähti jatko-ohjauksesta haluttuun suuntaan (!) eli joissain asioissa oppi on mennyt perille :o) MUTTA sitten tuli lähihakupillitys ja Nala vain jatkoi eteenpäin :'D Tämän jälkeen oma usko loppui ja alkoi mutina: "Miten se koira nyt voi vaan juosta damin yli? Mihin se nyt menee?..." Tähän onneksi tuomari lopulta totesi, että "Nyt vain kokeilet vielä kerran rauhassa... Nosta selkä pystyyn ja uskot itse siihen, että koira tehtävästä suoriutuu." Tämän jälkeen sain Nalan siirtymään sivusuunnassa sen verran, että se pääsi tuulen alle, sai damista vainun ja vihdoin damin talteen. Lähihakupillityksen kanssa oli viimeksikin ongelmia, joten sitä pitää treenata vielä paljon... Pisteet tältä rastilta yllättävästi "vain" 5/20. Lähinnä mietityttämään jäi minkä vuoksi markkeerauksesta lähti niin paljon pisteitä kun tuomari tokaisi siitä pelkästään, että markkeeraus meni hyvin. Ohjauksesta sanoi joutuvansa rokottamaan "melko paljon" pisteistä, kun se meni sen verran säätämiseksi... Noh, näitä voi aina spekuloida.

Tuomarin kommentit kahdelta ensimmäiseltä rastilta olivat: Koira on hyvässä hallinnassa ja tekee rauhallisesti ja pääasiassa hyvässä yhteistyössä töitä. Heti jos ohjaajan usko loppuu, alkaa koira tekemään itse ratkaisuja ja yhteistyö kärsii. Erilaisia maastoja tulee treenata, jotta koira tottuu niihin inhottaviinkin alustoihin.Tärkeimpänä kuitenkin: usko koiraan ja itseesi!

Kolmannella rastilla (Pekka) oli lähihakua. Paikkana peltotie, jonka molemmin puolin oli tiheää pajukkoa, joihin damit oli piilotettu. Tavoitteena oli saada kaksi damia talteen. Erikoisuutena oli, että ohjaaja itse liikkui tietä pitkin koiran työskennellessä... Lisäksi tehtävän arvostelu alkoi jo kun koirakko oli kävelemässä koepaikalle ja lähellä tuomaria tuli laukaus, jonka aikana tuomari seurasi miten koira laukauksen aikana käyttäytyy. Oma asenne ennen tehtävää oli taas hirmuisen luottavainen: olin ihan varma, ettei Nala suostuisi moiseen ryteikköön syöksymään. Vaan kuinkas kävikään, Nalahan sinkosi puskaan ja löysin ensimmäisen damin alle minuutissa... Toisen damin etsiminen kestikin hieman kauemmin. Oma liikkuminen selkeästi hieman hämmensi Nalaa ja se hetken nuuskutteli tien reunaa aivan kuin olisimme olleet pelkällä lenkillä... Lopulta toinenkin dami löytyi. Pisteitä 15/20 ja tuomari kovasti kehui Nalan hallittavuutta ja rauhallisuutta <3

Neljännellä rastilla (Pekka) matkittiin "kyyhkyn metsästystä". Yhden koiran walk up, jonka aikana tuli kaksi ykkösmarkkeerausta (molemmat n. 35m), molemmat ojien yli. Haasteena tässä oli melko korkea heinikko, varsinkin ojien kohdilla oli melkoiset puskat. Aluksi käveltiin n. 10m, minkä jälkeen tuli laukaus ja markkeeraus koiran puolelle (vasemmalle). Nala markkeerasi hyvin, mutta pyöriessään markkeerauspaikalla VOI-luokan kokeesta kuuluneet kaksi laukausta häiritsivät liikaa ja fokus katosi. Koska en uskaltanut itse lähteä ohjaamaan (olen SURKEA markkeeraaja) niin sain tuomarilta luvan kutsua koiran luokseni ja lähettää uudelleen. Toisella lähetyksellä dami löytyi nopeasti. Tämän jälkeen käveltiin taas eteenpäin, minkä aikana tuli uusi laukaus ja markkeeraus ohjaajan puolelle (oikealle). Tässä osasin olla fiksu ja laukauksen aikana otin askeleen taaksepäin, jolla mahdollistin pienelle koiralle mahdollisimman hyvän näkyvyyden! Tämän damin talteenotto oli "täysi kymppi" ja jopa tuomari kehui myös ohjaajan "viisautta"... On sitä ohjaajakin jotain oppinut! Pisteet tältä rastilta 12/20.

Myös toinen tuomari kehui Nalan hallittavuutta ja rauhallisuutta. Häiriön sietoa pitäisi treenata lisää, muuten meni rastit 3 ja 4 mallikkaasti!

Yhteispisteet 37 eli pisteellä parannettiin ensimmäisestä kokeesta! Harmillisesti tällä kertaa kolmostulos jäi 3 pisteen päähän ;) Lisää treeniä, itseluottamusta ja iloista mieltä niin eiköhän me se tuloskin jossain vaiheessa saavuteta...



sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Syksyn kuvasatoa

Rakastan ehdottomasti kaikkia neljää vuodenaikaa. Sateesta ja pimeydestä huolimatta syksyssä on sitä jotakin. Kaikki ne ihanat värit, aamukaste sekä viipyilevät auringonnousut ja -laskut. Lisäksi ihanaa on kuunnella muuttolintujen ääntelyä ja odottaa jo tulevaa talvea. Kaikki nämä pienet asiat ovat niitä, joiden vuoksi en voisi kuvitellakaan muuttavani pois Suomesta. En siitä huolimatta, vaikka tiedän pimeääkin pimeämmän marraskuun olevan kaikessa masentavuudessaan vielä edessä...

Ihanien säiden innoittamana olen taas kaivanut kamerani kaapin pohjalta lenkeille mukaan. Välillä tosin harmittaa, kun kovasta yrityksestä huolimatta en saa vangittua kuviin syksyn ihanaa tunnelmaa ja väriloistoa.

Alla syksyn kuvasatoa...

13.9 Nuuksiossa - lämmintä riitti!
20.9 Kaitalammen auringonlaskua ihailemassa
Aamulenkki kotimaisemissa 27.9
Nala olisi voinut jäädä vielä nukkumaan...
Auringonnousu <3
Vermosta on hyvä näkymä Otaniemeen.

Kohtaaminen harmaatakin kanssa :)
Syksy <3



 
Kävimme eilen aamulenkillä Kaitalammella. Varmaan sanomattakin selvää, että kyseinen paikka kuuluu sekä minun että Nalan lemppareihin. Varhain aamulla vältyttiin jopa vastaantuliljoilta... Koska vesi on jo melko kylmää, en päästänyt Nala heti alkulenkistä uimaan. Alla olevassa kuvassa Nalalla onkin melko hölmistynyt ilme, kun laiturilta on yleensä aina päässyt kunnon pommilla hyppäämään pallon perään...
 
Häh? Eikö tästä mennäkään uimaan?

Kaitalampi - Paras paikka maailmassa, ainakin Nallin mielestä!

Vieläkö tässä pitää poseerata?
Siellä missä vettä, siellä myös Nalli!

No jos tästä pääsisi uimaan...
<3

Napalmi kävi kierimässä mustikanvarvuissa. Kun vihdoin sain kameran viritettyä, oli koira jo poseeraamassa :D

Lenkin huipentuma!
Pallon toivossa kunnon pommi veteen. Kyllähän se pallokin sinne lopulta lensi :)

Tollomaista syksyä kaikille! - Suvi ja Nala

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Lomaa kaiholla muistellen...

Loma tuli ja meni. Ihana kesä kaiken kaikkiaan... Kokeiden ja koulutusten merkeissä tuli kierrettyä pitkin Suomea! Täytyy kyllä sanoa, että Suomen kesä on aivan mahtava! Kyllä täällä tuhansien järvien, metsien ja peltojen maassa kelpaa lomailla!

Onneksi kuvia tuli räpsittyä taas reilusti ja syksyn pimenevinä iltoina pystyy kuvien avulla palaamaan uudestaan ja uudestaan kesän tunnelmiin <3

Ennen virallista kesälomaa pidimme pienen viikonloppuloman Lappeenrannassa ja täytyy sanoa, että niihin maisemiin haluan tulevinakin kesinä. Mikäs sen parempaa helteisinä päivinä kun istuskella rannalla ja välillä vilvoitella kristallin kirkkaassa vedessä.


Salpalinjalla Lappeenrannassa

Virallinen loma alkoi vanhempieni luona Harjavallassa elokuun alussa. Lomatunnelmista nautti myös kastraattitrio, joka sai lomailla maaseudun rauhassa omistajien kiertäessä Suomea...

Veljekset ulkoilemassa

Vanhakin innostui leikkimään

Söpis

Fasu vauhdissa

<3
Vanhempieni luota matka jatkui Jyväskylään asuntomessuille... Kotimatkalla pysähdyimme Nalan Lily-siskon luona Joutsassa... Pitkästä aikaa Nalli pääsi leikkimään Lily-siskonsa kanssa. Yhteinen sävel löytyi heti ja vauhtia riitti :) 

Samasta puusta veistetty

Lily ja Nala

Kotiin ajoimme ehkä Suomen kauneimpaa reittiä pitkin Joutsa-Sysmä-Pulkkilanharju-Vääksy... 

Taukopaikalla Pulkkilanharjulla... Nala tapansa mukaan vedessä :)
Vääksy

Lounaalla Vääksyn satamassa

Toisella ja viimeisellä lomaviikolla kävimme Tammisaaressa ja Hangossa. Kesä on rannikkokaupunkien parasta aikaa ja molemmat kaupungit olivat aivan ihastuttavia...

Biitsillä Hangossa
Nalmari nautti vesimelonista
Vesipeto elementissään



Kauniit maisemat Hangon Makasiinilla, eikä ruuassakaan ollut mitään valittamista... Terassille olivat myös koiraystävät tervetulleita ;)
Kotimatkalla vielä pysähdyttiin hetkeksi veden ääreen ihailemaan auringonlaskua...

Seuraavaa kesää jo odotellessa... Onneksi välissä on värikäs ja tunnelmallinen syksy, runsasluminen talvi (toivottavasti), aurinkoinen kevättalvi, vihertyvä kevät... Joka vuodenajassa on puolensa, nautitaan siitä mitä milloinkin on tarjolla ;)